Joskus kuvaaminen on hankalaa. On huono sää. On liian valoisaa. On liian pimeää. On heikko kamera. Tai huono kuvaaja. Tahi juuri kun olet vaikeassa asennossa tähtäilemässä hienoa otosta kalalokista joka istuu sillankaiteella niin puhdaslinjaisena ja suloisena, saapuu sillalle selkäsi takaa äiti mekastavan lapsilaumansa kera ja pelottaa linnun tiehensä, etkä ehdi kuvata kamerallasi edes pois lennähtäneen lokin pyrstösulkien huiskausta. =)
Sinisorsaäiti neljän palleronsa kanssa sen sijaan tuli ikuistettua. Kahden kameran ja monenkin henkilön voimin, sillä rannalla oli vielä muuan kolmaskin kuvaaja.
Hanin Sony hakkasi miun Canonin pokkarin. =)
On se todettu jo aiemminkin.
Ihania pikkusorsapalleroisia. =))))
Uida piipersivät välillä emon edellä ja välillä perässä...
Toivottavasti saavat rauhassa kasvaa ja vahvistua.
Söpöt sorsanpoikaset. ♥
© UR
.
13 kommenttia:
Suloisia sorsavauvoja.
Onnea myös uudelle bloginimelle.
Kiitos Unelma =)
On aina ihana nähdä sorsaemo poikasineen. Se on sellaista arjen iloa tuottavaa, ei tarvitse nähdä mitään suurta ja ihmeellistä vaan sorsapoikueen näkeminen läheisessä puistossa voi todellakin ilahduttaa.
On ne niin suloisia nuo palleroiset..
Kauniita kuvia!
minulla on nyt uusi ja hieni kamera Sony a300
En vaan osaa käyttää ;DD
Mutta mielenkiintoa löytyy niin että ehkäpä sitä jaksaa opetella!!
Kaikki näyttää niin erilaiselta kameran linssin läpi katsottuna!
Todella kauniita kuvia!
Sorsat on kaikessa arkisuudessaan kauniita ja persoonallisia lintuja. Upeita kuvia sinulla muutenkin!
Sooloilija =)
Ja se, kun näkee miten emo huolehtii poikasistaan...
Se sykähdyttää.
AN =)
Sony on hyvä merkki. =)
Itse olen rakastanut kuvaamista aina.
Lapsesta asti...
Maria K =)
Kiitos. =)
Viime kesänä näppäsin muutaman hyvän kesäkuvan, harmi kun blogiarkisto on niin hankala käyttää...
Ihania kuvia - kaikki vauvat on aina niin söpöjä ;)
Ihania kuvia, sorsan poikaset ovat suloisia :)
Sulla tosi hyviä kuvia taas!
Ja voi että, kun noi pikkaset on sitten niin sulosen näkösiä, että mieli tekis silittää ja paijata niitä!
Peikkokin on nähnyt sorsan. Ja vielä monta kertaa. Jutellutkin sen kanssa.
Sinä olet käynyt sorsia kuvaamassa. Näitkö sitä vakoista albiinoa? Kyllä on mukava katsella rannalla kun vesilinnut uiskentelevat. Hyviä kuvia olet ottanut linnuista, ne pienet on niin emonsa lähellä turvassa. Emo opettaa miten pitää käyttäytyä. Minä en ole nähnyt vielä niitä poikasia. En ole moneen päivään käynyt rannalla. On vielä 8:n päivän kuvia esille laittamatta.
Söpöjä kuvia. Lintuja on vaikea kuvata. Yritin itse, odotin tunnin mutta en saanut kuvan kuvaa. Mutta mulla onkin Canon )))
Hanna =)
Luonnosta löytyy joka päivä jotakin ihanaa, senhän siekin hyvin tiedät. =)
Ja kaikki ovat vauvana ihania. Krokotiilikin. =)
Mari =)
Juu, sellaisia pehmoja. Niin avuttomia että oma suojeluvaisto herää. Onneksi niiden emo on valpas...
Harakka =)
Tuossa on siis kahden kuvaajan kuvia. =)
Tuo on totta että ne pikkuiset tekee mieli nostaa kämmenelle.
Isopeikko =)
Kalevinko? =)
Vai jonkun muun? =)
Sisko =)
Valkoinen sorsa, tai niin kuin huhutaan: niitä on kuulemma kaksi, olivat näkymättömissä.
Mie lehdestä luin että sorsia olisi kaksi mutta en ole yhtaikaa koskaan paikalla nähnyt kuin yhden. =)
Pikku Vesijärveltä kuvat, niin kuin varmaan viimeisestä kuvasta tunnistit? =)
Kuusenkerkkä =)
Canoniin miekin luotan!!!! =)=)=)
Oma kamerani tosin on vain pokkkari, mutta lainaan usein kuvataikuripoikani Miihkalin Canonia jolla saan ne parhaimmat kuvat. =)
Poika on ostamassa uutta kameraa ja ollaan alustavasti tehty suunnitelmia että mie saisin ostaa sen hänen vanhan kameransa. =)
Olisin siitä kovin onnellinen.=)=)=)=)=)
Lähetä kommentti