Loma. =)
Mikä ihana sana.
Joku muu oli saman sanan kirjoittanut hiekkaan Kalajoella lähelle hotellia.
Lomaviikko oli suloista aikaa. Me kolme saimme syödä seisovasta pöydästä herkkuruokia; paljon kalaa ja hedelmiä jne, eikä tarvinut noin moneen päivään tiskata käsin! =)
Näimme hotellihuoneen ikkunastakin meren, taivaan ja hiekkaa koko ajan. =)
Säät suosivat meitä. Vaelsimme jalkaisin joka päivä paikasta toiseen.
Ihailimme luontoa, kukkia ja lintuja. Kuvasimme paljon...
Rusketuimme. (Mie tietenkin liikaakin...)
Hani teki suuren työn ajaessaan meitä pitkin Suomea mennen tullen, muutamaa sataa miun välillä ajamaani kilometriä lukuun ottamatta. Oli mukavaa kyllä ajella pitkästä aikaa autollakin!
Ajelimme mennessämme mm Jyväskylässä, Alavieskassa ja Tyngässä. Perillä reissasimme tietenkin itse Kalajoella paikasta toiseen. Tulomatkalla poikkesimme Pietarsaaressa, Uuskaarlepyyssä, Oravaisissa, Ala- ja Ylihärmässä, Lapualla, Seinäjoella, Alavuksella, ja Tuurissa, jonka kyläkaupan komiaa hevonkenkää tovin ihailimme mutta kukaan meistä ei halunnut siihen paikkaan mennä. ;)
Ähtärin, Keuruun, Mäntän, Jämsän, Kuhmoisten, Padasjoen ja Vääksyn kautta ajelimme Hollolan puolelle ja sieltä kotikaupunkiin.
Reissullamme näimme upean luonnon lisäksi muistomerkkejä, museoita, kirpputoreja, joista teimme pari löytöä, karkkipajan, savipajan, puukkoverstaan, käsityöläiskauppoja, ajelimme elämysautolla, jne, jne, jne... Ja Nunnukka pääsi vesipistoon. Hän rakastaa vettä. =)
Parasta reissulla tietenkin oli meri ja hiekkaranta, joissa molemmissa tuli vaellettua niin paljon että kuivat ja halkeilleet jalkapohjatkin silisivät. =)
Hiekkaa tosin oli joka paikassa hotellihuoneessakin kun toimme sitä jaloissamme ja vaatteissamme väkisinkin ulkoa mukanamme.
Illalla lakanoihin pujahtaessamme ihmettelimme,
-mistä tätä hiekkaa oikein tulee. =)
Kuvasimme kolmen kameran muistikorteille satoja kuvia. Ainoa harmin paikka on, että paluumatkalla eilen lounastaessamme, unohdin Canon Power Shot-pikkupokkarini Seinäjoen ABC:n Pressolla tuolin selkämykselle...
Puolen tunnin ajon jälkeen kotimatkalla halusin kuvata pilviä ja peltoja, havaiten kamerani unohtuneen. Mutta soitto kassakuitin puhelinnumeroon kertoi siihen mennessä kameran jo kadonneen... =(
Onni onnettomuudessa on, että Hanin kameran, ja lomareissulle lainaksi Miihkalilta saamani kameran muistikorteilla on yhä paljon kuvia. Mutta ne pikkupokkarilla ottamani kuvat ovat nyt kadoksissa ja olen siitä hyvin pahoillani. Aina en halunnut ottaa pojan painavaa Canonia mukaan, vaan otin pokkarin, jonka sai hyvin omassa pikku laukussaan kannettua kevyesti mihin vain.
Mutta sen pienuudessa oli huonokin puoli, kun se sillä tavalla hiljaa ja huomaamattomasti unohtui tuolin käsinojan nupin ympärille hihnastaan kiedottuna pöydän suojaan ruokaillessa... Kunpa sen joku löytäisi...
Kuvaaminen on aina ollut minulle hyvin rakasta.
Niin kuin tuolla edellisen postauksen kommentissa sanon, voisin antaa kaiken muun maallisen taas kerran pois, mutta kamera on rakas. Jonkinlainen kamera minulla on oltava...
Sunnuntaina, mennessämme, kauhistelimme kuinka jo edellisiltä, vuosien takaisilta Kalajoen reissuilta tutuksi tulleisiin uimakoppeihin olivat juhannusjuhlijat käyneet pahoin käsiksi. Kaikista kopeista oli revitty ovet ja takaseinistä potkittu pois lautoja, osia yritetty polttaa rannalla, jne...
Yllä olevassa kuvassa uimakopit maanantaina (22.6) korjauksen jälkeen. Kuinkahan monesti niitäkin joudutaan korjaamaan vierailijoiden ilkivallan jäljiltä?
Kalajoen festarialue oli sikamaisessa sotkussa samaisten juhlijoiden jäljiltä. Kuin kaatopaikka... Se näky nolotti. Paikalliset siivosivat nämä toisten aiheuttamat sotkut siistiksi maanantai-iltaan mennessä. On sääli, että näin kaunista paikkaa sotketaan juhlinnan merkeissä.
Toivottavasti me emme jättäneet roskia Kalajoelle muistoksi käynnistämme...
-Muuta, kuin kenties hiekkaa... =)
Vaikka loma oli ihana,
mieli tietenkin on apea Ikuisen Pikkupojan vuoksi.
Farewell Michael... =(
Oli kamala kuulla aamiaisella perjantaina naapuripöydän naishenkilön selittävän pienille lapsille varsin erikoisia asioita menehtyneestä Idolista. Sellaisia, joiden lausumista ääneen epäröisin suuresti, vallankin kun kuulijat ovat vielä pieniä kyselyikäisiä...
Ja muutenkin...
On halpamaista yleensäkään puhua pahaa vainajista. Jopa läheisistään. Se pois mennyt kun ei voi enää tulla takaisin puhumaan puolestaan...
Annetaan heidän siis olla...
Kaikkia Median "uutisia" ei kannata uskoa.
© UR
