
Peilejä pitää varoa
Ja liiallista itserakkautta
Ettei käy kuin Narkissokselle
Kuvajaiseensa rakastuneelle
© UR
Kuva Maman ihanasta puutarhasta....

Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
7 kommenttia:
juu, mut on myös hyvä tykätä itsestään,
eihän ne muut muuten hoksaa ;)
Usein peilistä katsoo ikävän näköinen tyyppi, mutta psykologisesti ottaen tuo varoitus on paikallaan. Muistaaksi Sananlaskuissa sanotaan jotenkin niin, että veden kalvossa näet kasvosi,
lähimmäisessä näet sydämesi.
Hannele =)
Sopivassa suhteessa kyllä. 0)
Aamu =)
Mun peileissä on samaa vikaa. =)
Kauniisti sanottua sananlaskussa...
*hymy*
Joo, itserakkautta pitää olla, mutta narsismin puolelle kääntyessään kyse on jo sairaudesta.
Elegia =)
Näin se on. =)
Tykätään itsestämme sopivassa määrin...ja vaalitaan tervettä itsetuntoa..
Hyvää juhannusta jos en ehdi sitä ennen poikkeamaan täällä.
Krisse =)
On tosiaan terveellistä ajatella joskus hieman istekkäästi itseäänkin.
Jos unohtaa itsensä ja elää muille voi vaikka sairastua...
Samoin, kiitos siulle kaunista juhannusta. =)
Lähetä kommentti