Violeteista kukista tulee aina mieleeni jotain eksoottista, vaikkapa puheterapeutti. =) Oikeasti!
Pikkuveljeni ei osannut pienenä sanoa r-kirjainta. Hän väisti kirjaimen pehmeästi älläksi kuten suurin osa r-kirjaimia vieroksuvista.
Sorauttaa hän ei osannut.
Mama otti ja vei pojan noin kuusivuotiaana juuri ennen kouluun menoa paikallisen terveyskeskuksen puheterapeutille, joka olikin ihana ilmestys.
Puheterapeutti oli herttainen siro nainen, jolla oli pehvan alle ulottuvat tummat pitkät kutrit ja aina päällään jotakin eksoottisen väristä, kuten vaikkapa violettia ja keltaista tai sähkön sinistä ja mustaa. Jopa silmäluomissaankin hän suosi tuota violettia väriä.
Pikku-Veikkani, tuo kuusivuotias miehenalku, ihastui ja rakastui niin ihanaan puheterapeuttiinsa, että "lapeutille", kuten poika sanoi, mennessään poika keräsi toiseen käteensä tienpenkoilta kukkasia juurineen tuolle ihastuttavalle ilmestykselle, toinen käsi äidin kädessä. Terapeutti otti tietenkin multajuuriset kukat hymyillen vastaan. Ihailua silmissään poika tuijotti kädet poskillaan terapeuttia ja muodosti suunliikkeet ja harjoitukset kuuliaisesti naisen sanojen jälkeen. Pois lähtiessä terapeutti antoi Veikalle uusia puheharjoituksia kotiin opeteltaviksi.
Pikku-Veikka oppi uskomattoman pian tuon mystisen r-kirjaimen, eikä puheterapeuttia enää, pojan harmiksi tarvittu. Ehkä Veikka toivoi, ettei hän olisi niin nopeasti oppivaa sorttia... =)
Pakinaperjantain aiheena Ärrävika. =)
19 kommenttia:
Hieno tarina ärräviasta. Minunkin tyttärilläni oli vähän ongelmia ärrän kanssa, mutta saivat myös avun ihanalta terapeutilta.
Kiits Leijonainen =)
Ja tämä tarina oli ihan tosi. =)
Peikkokin voisi huolia ärrävian jos silloin pääsee tapaamaan kretliiniä terapeuttia :)
Mukava postaus elävästä elämästä.
-Krisse-
Kaunis tarina, multapaakkuisine kukkineen :o)
Kaunis kerrottu tarina! Ärrävika on useille tyypillistä. Minulla oli Ässävika ja sekin korjaantui. Minua ei taidettu viedä terapeutille kun silloin kauan sitten niitä ei ollut. Koulussa opin kyllä yllättävän nopeasti ässän sanomaan oikein.
Isopeikko =)
Uskoisinkin
että hiukan vanhemmatkin pojat
tykkäsivät tuosta terapeutista. =)
Kiitos, Krisse. =)
Aihe tuli mieleen tuosta Isopeikon sana-haasteesta Pakinaperjantaihin. =)
Mimosa. =)
Oi ensirakkautta. =)
Sisko =)
Miulle on sanottu yhdessä työpaikassa
että "sullahan on toi tollai ässävika!"
-En ollut tiennyt aiemmin.
Nykyään tarkkailen ässääni. =)
Tuolla äänileikkeessä mie
sössötän hiukan:
http://www.blogger.com/profile/00765073889340765548
Kai mulla sitten on ässävikakin. =)
Mukava ja kaunis tarina. Niinhän sitä todellisesta elämästä ne mahtavimmat tarinat löytää.
Liila tai violetti on mun lempiväri. Kun olen tummahiuksinen, niin se väri sopii mun tyyliin.
Erittäin hyvin sopiikin, Yvioon. =)
Mielestäni vaaleanpunainen yms sopivat paremmin tummille
kuin vaaleille.
Mutta siinä tuleekin mukaan
se kunkin henkilökohtainen maku.
Hei!
Ei liity violettiin tämä, mutta laitan silti et huomaat:
Oletkos jo huomannut tämän suklaaohjeen - mahdottoman hyvää:-D
Oikea hyvän mielen tarina! Taisi terapeuttikin olla aika ihastunut pieneen veijariin.
Oi kiitos suklaaohjeesta!
Hunajaa ja suklaata... Hmmmm....
*niijaa ohjeesta*
Arokettu =)
Miekin uskon, että nappisilmäinen
pikkuveikkani oli hurmaava.
Niin hän on vieläkin. =)
Sanotaan, että rakastunut mies tekee mitä tahansa. Oppii vaikka ärrän.
Herttainen tarina.
Hymyllä ja hyvällä mielellä saakin paljon aikaan.
Olen ihan vaalea mutta käytän silti paljon tummaa violettia.
Ihan vain koska joku kerran kauan sitten kehui että se sopii ihanasti silmieni väriin.
No, ei vainenkaan, pidän kyllä itsekin violetista.
Moninainen =)
Varmaan siirtelisi vaikka vuoria! =)
Mun symppis Pikkuveli ei varmaan itse edes muista tätä
mutta me välillä kiusitaan toista... =)
Oi se oli ihana. =)
MK =)
Mikä etteivät nuo värit sopisi vaaleallekin! =)
Usein me suomalaiset pukeudumme hillitysti ja arkisiin väreihin.
Mutta itsekin (mustaan pukeutuneena) ilostuu
kun näkee jonkun värikkään persoonan jossakin. =)
Se väri tuo iloa muillekin.
Oma värikkyyteni ei punaisesta ja mustasta juuri irtoa muualle kuin ehkä valkoisen puolelle...
Sininen kuulema sopisi miulle?
Sininen sametti? =)
Suloinen tarina.
Oppiminen on niin monesta kiinni. Joskus se sujuu kuin ilmestys ;D
Kiitos Lastu. =)
Miusta tuntuu, että itse en oppinut ruotsia sen vuoksi
kun pelkäsin sitä opettajaa...=)
Violetti puheterapeutti :) Velisuhteesi ihan erilaista kuin omani. Me olttin pieninä ainaisia tappelupukareita...kuulemma:)
Kiva tarina.
John
Mun rakas Pikku Veikka on
aina rakas pikkuveli
vaikka onkin minnuu paaaljon pidempi!
Lähetä kommentti