
Tungosta Vesiurkujen ympärillä itsenäisyyspäivänä.
Miihkali sai vasta sitten kunnon kuvia, kun väki lähti pois.
.

Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
4 kommenttia:
Muutos pienempään varmaan on hankalampaa, mutta tottuu siihen ja löytyy vielä hyviäkin puolia varmasti:) Ainakin se pienempi lasku jo lohduttaa ja ehkä enempi yhdessäoloa, kun eivät kaikki ole omissa koloissaan?
Inkivääri
Toivottavasti saan sen yhden luvatun vaatekaapin niin saan omaisuuteni pois pahvilaatikoista.
Ja vähäiset vaatteeni.
Nyt ne pahvilaatikot tukkeavat käytävän eteisestä olkkariin...
Eteisestä veskiin.
Olohuoneesta parvekkeelle... ;D
Onpas sulle ehtinyt tapahtua viikossa paljon! Hyvä, että se asuntoasia järjestyi noin, säästyi muuttokulujakin aika lailla. Oikein paljon onnea uuteen kotiin ja rutistus päälle! Jonain päivänä sulla on taas se oma huone, ihan varmasti.
iines J
Juu. Selkänahalla kannettu omaisuutta.
Hiukan on olkapää vieläkin kipee.
Mutta pääasia että aikataulussa on pysytty. Jopa etuajassa. =)
Kiitos ja rutistus myös siulle. =)
Mie kuuntelen jouluradiokanavaa netin kautta ja olen ihan hyvilläni, että on edelleen katto pään päällä.
Ja ehkä tosiaan Iines...
*haaveilee*
Mutta nyt on näin ja siihen on tyydyttävä.
Otettava positiivinen asenne ja
katseltava tulevaisuuteen.
Lähetä kommentti