Nyt niitä taas kuluu!
Kynttilöitä nimittäin! =)
Niiden valo lohduttaa
kun syksy synkkäilee maisemaa.
Mutta kynttilöiden liekeissä on eroja:
Toiset palavat ihanasti. Niitä ihaillaan
hymy huulilla. Ne tuovat meille iloa.
Roihuavat hetkensä ja sitten sammuvat.
Niiden sammuminen huomataan heti
ja surraan kadonnutta ihanuutta.
Toiset palaa kituuttavat hiljaisella liekillä
ja yrittävät pitää viimeiseen asti elämän-
liekkiään yllä. Huomaamattomasti. Hiipuen.
Kun ne lopulta aivan salaa sammuvat
ei niiden kuolemaa havaitse kukaan
pitkään aikaan...
Aika inhimillisiä...
PS: Kaikille onnittelijille Miihkalilta:
Sydämelliset kiitokset! =)
.
2 kommenttia:
Niinpä. Ihmisissä ja kynttilöissä on aika paljon samaa. Poltelkaamme toisiamme ;)
Ally
Oi ei poltella!
Ihaillaan vaan. =)
Ja kosketellaan? =)
Lähetä kommentti