.
Sain eräänä päivänä ystävältä s.postia, jossa todettiin, että "maailmassa on niin paljon kateutta ja ongelmia ihmisillä, että monikaan ei kykene iloitsemaan toisen ilosta. Toisen ongelmiin on helpompi yhtyä. Niissähän ei ole mitään kadehtimista ja aina voi ajatella omat ongelmansa samansuuruisiksi."
Pysähdyin ihan pohtimaan tuota, ja niin se taitaa olla.
Esimerkiksi keltainen lehdistö ELÄÄ toisten onnettomuuksilla, mokilla ja törttöilyillä. Ja mikäli mitään negatiivista ei satu tapahtumaan, niin keksitään jotain järisyttävää tirkisteltävää ihmisten tiedonjanoa sammuttamaan...
Kansa ryntää kilpaa ostamaan muutamaa keltaista iltapäivälehteä ja tilaamaan roskapostia ihan siitä oudosta huumasta, minkä toisten (lähinnä julkkisten) epäonni, töppäily ja onnettomuus synnyttävät.
-Kansa janoaa skandaaleja.
-Entisessä elämässä tehtyjä torveiluja.
-Luurankoja julkkisten kaapeissa.
-Likaisia juttuja...
Mutta kuinka usein noissa keltaisissa lööpeissä lukee:
Missi on normaalipainoinen ja kaunis.
Ministeri on tyytyväinen elämäänsä ja puolisoonsa.
Ex-urheilija ei vaihtaisi pois sekuntiakaan aktiiviuransa jälkeisistä päivistä.
Julkkis x ja x:n kultahäitä juhlittiin perheen piirissä kesämökillä.
Idoli x on herkkä ja tavallinen kaduntallaaja.
Formulakuskin onnellinen elämä Pihtiputtaalla.
Kadunmies sai presidentiltä ansiomerkin...
Ei niissä sellaisia lue.
Myydäkseen, on kerrottava jotain murheellista ja ikävää.
Mieluiten ällöttävyyksiä ja pahantahtoisuutta. Mustuutta.
Ketkä tahansa "kotipaparrazzit" saavat palkkioita tirkistelykuvista ja juoruistaan...
Ja samalla kansa inhoaa julkkista, jonka kansa luulee päästelleen
suustaan sammakoita, tai tehneen hölmöyksiä, eikä muista että usein todellisuudessa lehti "toimittajineen" ei ole edes tavannut henkilöä, josta skandaalijuttua kirjoittaa...
Onnellisuus ei myy.
Onnellisuus aiheuttaa kateellisuutta murheentirkistelijöissä.
Onneen on vaikeaa yhtyä.
Onko suomalainen sellainen?
Tästäkö on saanut alkunsa sanonta:
"Kel onni on se onnen kätkeköön..."
Onneksi minusta on moni sanonut,
etten ole kuin suomalaiset. =)
(Haisooko tässä kohtaa pikkiriikkisen omakehu? =) )
Jään nuuhkimaan...
.
2 kommenttia:
Ystäväiseni, olet aivan oikeassa. Noita positiivisia otsikoita ei ole. Kirjoitetaan helposti: "Firma X irtisanoo 100 työntekijää paikkakunta Y:llä" ja sitten haastatellaan tyyppä jolta menee talo ym alta. Mutta koskaan ei lööppeihin pääse: "Firma X rakensi uuden tehtaan ja työllistää 100 työtöntä" ja haastattelua velkaisesta yh-äidistä kuinka elämä hymyilee.
Tunnustan, että netissä luen nämä lööppiuutiset, mutta koskaan en ole yhtään lehteä ostanut siksi että haluaisin lukea tarkemmin jonkun töppäilyistä. Omienkin töppäilyjen tarkastelu piisaa :-D
Nina =)
Kyllä näin on.
Kyllä ne lööpit tulee vaivihkaa luetuksi kauppareissuilla, muttei
tippaakaan tee mieli ostaa ko lehtiä.
Väkisinhän ne näkee, koska joku "fiksu" on
joskus suunnitellut ko lehtien telineet asennettaviksi kassallemenoreitille...
Tuo sama pätee muuten blogimaailmassa:
Jos kirjoittaa blogiinsa ikäviä aioita, niin blogi saa paljon lukijoita.
Onnellisuus ei myy blogistaniassakaan. ;)
Lähetä kommentti