Näen kitkemättömiä
kukkapenkkejä.
Sormeni
syyhyävät.
Tekee mieli
mennä.
Kitkeä
kaikki
harmoniaa
sotkeva.
Enkö koskaan opi
ettei minun
tarvitse
yrittää
korjata
kaikkea?
ur 30.5.07
.
30.5.2007
Kitkemättömät
.
Näen kitkemättömiä
kukkapenkkejä.
Sormeni
syyhyävät.
Tekee mieli
mennä.
Kitkeä
kaikki
harmoniaa
sotkeva.
Enkö koskaan opi
ettei minun
tarvitse
yrittää
korjata
kaikkea?
ur 30.5.07
.
Näen kitkemättömiä
kukkapenkkejä.
Sormeni
syyhyävät.
Tekee mieli
mennä.
Kitkeä
kaikki
harmoniaa
sotkeva.
Enkö koskaan opi
ettei minun
tarvitse
yrittää
korjata
kaikkea?
ur 30.5.07
.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Hallatar, meilläkin olisi rikkaruohoja kukkapenkissä ja paljon.
Mutta kun en ole ehtinyt kitkeä niin löytyi lemmikitkin, jotka kai viime keväänä poistin rikkaruohoina ennen kukintaa.
kauneus joskus piilottelee.
Sama vika täälläkin!
Kun kuljen keltaisten voikukkapiennarten ohi, on pakko välillä tunkea kädet syvelle housuntaskuihin.
Tämä koskee joskus muitakin elämän asioita, joihin voisi suhtautua niin, että nojautuu vain peremmälle tuolin selkänojaa vasten, eikä ota kantaa joka asiaan : )
Catarina
On totta että joskus sekasorrostakin löytyy kauneutta. =)
Villi niittykin on kaunis.
Ja kukkapenkkejä ja kasvimiata mie kitkisin mielelläni...=)
Auringonkukkametsä
Joo, voikukat erityisesti aiheutttavat harminpuuskia!
Ne tekee mieli kiskoa juurineen, kun tietää, kuinka hankala niistä on päästä eroon kasvimaalla...
Miten pienenpienestä voikukan hahtuvasta syntyykin hetkessä sellainen sitkeä riesakasvi? =)
Ja kyllä mie vähän muutakin tarkoitin kuin vain kukkapenkkejä...
Vähän sivusin tuota jo aamulla laittamaani päivän mottoa...=)
Tuon on hyvä runo, vakava. Ajatus jää kytemään.
Katriina =)
Niin...
Se voisi olla myös itkemättömät.
Turhaa murehtia kaikkea...
Omissakin on tarpeeksi murehdittavaa.
Lähetä kommentti