Olisipa
pala
omaa maata...
Kerran sen
onnellisen
olotilan
luulin jo saavuttaneeni...
.
20.4.2007
Kaipaa multaa kynsien alle
.
Olisipa
pala
omaa maata...
Kerran sen
onnellisen
olotilan
luulin jo saavuttaneeni...
.
Olisipa
pala
omaa maata...
Kerran sen
onnellisen
olotilan
luulin jo saavuttaneeni...
.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
12 kommenttia:
Hieno kuva!
Minä en ole mikään multasormi, mutta kukapa sitä ei silti kaipaisi vähän omaa lääniä ;)
Lisbetti =)
Kiitoskia. =)
Soon viime keväältä.
Ja pala omaa maata...
Oi, se on niin itkettävän suuri unelmani.
Maatalon kasvattina en koskaan ikunaikuna totu asumaan kerrostalossa.
Ihan kuin oisin vankilassa kun asun tällaisessa...
Mulla on pikkunen punanen torppa.
Mutta ei ole yhtään tuota puutarhurin vikaa.. Villi ja vapaa. Samoin myös pihapiiri. ;D
Voi Ekipetteri! =)
Mää voisin hoitaa sun pihaa
jos oisit lähempänä.
Konttaisin varpaat paljaina pellossa
ja kuopisin sulle pottumaata. =)
Oi mikä onni... =)
Sit siulla ois punainen tupa
ja perunamaa... =)
Voi että osaat ottaa hyviä kuvia ja valita hurmaavia värejä!
Minunkin sieluni huutaa omaa pihaa, omenapuuta ja kukkia, paljon kukkia. Koko aikuisikä pienkerrostalossa, jossa kukkia saa laitettua vain laatikkoon. En saa miestä millään innostettua mukaan.
Minä uskon vakaasti siihen että Sinulla Hallatar joskus vielä on se oma maa! Ja samalla jäävät taakse nuo älyttömät pahat (siis muiden) sekoilut sen puutalojutun kanssa. Mulla on vahva usko, usko pois:))
Katriina =)
Hih!
Oikeasti nuo tulppaanit näyttivät MUSTILTA kauempaa katsottuna. =)
Olivatkin sitten läheltäkatsottuna oikein tumman punaviinin värisiä. =)
Voi meidän huutavia sielujamme!
Miekin haluun omenapuun alle..
Niinkuin ihan ekaan kommenttiin vissiinkin siun blogiin kirjoitin...
*hali*
Salka:
Uskotko niin? =)
Miepä taidan heti tänään lotota.
Kiitos uskonvalannasta! =)))))
*hali*
Kaunis väri tulppaaneissasi.
Toivottavasti perunamaahaaveet toteutuvat. Kannattaa kuitenkin muistaa Uppo-Nallen viisaat sanat:
Ihmiset tahtovat kaikenlaista,
vieraita tavaroita vieraista maista.
Pian ovat kaapit täynnä kamaa.
Elämä kuitenkin yhtä ja samaa.
Iloon ei tarpeen tavaraa hankkia.
Onneen ei tarvita edes pankkia.
Hauskaa viikonloppua :)
Kiitos Obeesia!
Nousevatkohan tänä keväänä nuo kukat lainkaan?
Tulppaanien sipulitkin on kehitelty sellaisiksi, että ne kukkivat vain kerran.
Teemu =)
Mie en tavaraa metsästäkään. =)
Vain palan maata...
Siullekin hyvää viikonloppua!
Jahka tässä saadaan kamat siirrettyä, niin saatan tarvita apua parvekkeella ja on noiden sisäkasvienkin mullanvaihdosta aikaa, teretulemast istutustalkoisiin!
Oi Volkkis!
Pääsen siis ihan pienimuotoisesti kupsuttaman multaa! ;D
Ok!
Sovittu!
Lähetä kommentti