21.3.2007

Kuusi

.













Kurkotin tällä kertaa kuuseen.

Oletko huomanut, miten kuusiin tulee tänä
vuonna kovasti käpyjä? Puiden latvukset
ihan notkuvat babykäpyjen painosta.
Tulee siis paljon uusia kuusensiemeniä.
Ja uusia kuusimetsiä.
-Joskus.
Monien, monien vuosien päästä...

Tämä havupuu on takuulla jokaiselle tuttu
puu jo lapsuuden jouluista.

Kuusi saa kaikista muista puista poiketen
kunnian päätyä asuntoihimme keskellä talvea
tuoksuineen ja tunnelmineen, metsäroskineen,
horroksesta heräävine pikku ötököineen...
Ilman kuusta joulu ei ole joulu.














Tosin tuontikuuset ulkomailta, yrittävät syrjäyttää
tavallisen metsäkuusemme sijan jouluna.
Varsinkin se pehmeäneulaksinen tanskalainen kuusi
(kuvassa) on ollut vahvoilla viime vuosina. Ja voin
taata että ihan samanlainen jouluntuoksu siitäkin
syntyy huusholliin. Ja lattialla on tavallista
pehmeämpiä neulasia. Eivät pistele villasukan alla.
Ja muhkeissa oksissa todella riittää koristeltavaa. =)
Pihtakuusetkin käyvät joulupuiksi, pystyine
käpysineen. Ja olempa kuullut että jossain päin
maailmaa mänty olisikin se oikea joulupuu...



Kuusi siis on lempeä ja tuttu. Ystävä.

Mutta todella synkkä ja iäkäs kuusimetsä
ikiaikaisine hiljaisine puineen, voi olla
pelottavakin. Soon pimeä ja synkeä,
läpipääsemätön, läpinäkymätön...

























Sellaisen pelottavan, pimeän kuusimetsän
muistan omasta lapsuudestani.
Sinne ei menty edes leikkimään puiden alle.
Siellä eli vain korppi, korkeimman puun latvuksessa...



.