Metsänreunassa, Vesijärven rannalla
oli tänä aamuna aivan mahdoton meteli!!
Tuntui, että alue kuhisi pikkulintuja, jotka kevätmuuttonsa jäljiltä rupattelivat toisilleen matkakuulumisia!
Tai sitten metelissä oli kyseessä paikallinen pesäpönttöjen huutokauppa,
jossa kovaäänisimmät saavat parhaat pesäpöntöt. =)
Joka puolella näkyi peippoja, punaisine rintoineen,
etsimässä mäntyjen alta ja takapihoilta jotain nokantäytettä.
Lehtipuiden paljaita latvoja kansoittivat rastaat,
tiaiset, keltasirkut ja nuo peipot...
Eli ihana meteli se oli!
Mutta hurjan kovaäänistä laulua ja lirkutusta tosiaan,
pi-i-itkästä, pitkästä aikaa!
16.4.2006
Mikä meteli! =)
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti