18.2.2009

Lohdutuspalkinto

-
















Vereni ei kelpaa enää SPR:n luovutukseen crohn-
lääkityksen vuoksi. Kiitokseksi kaikista verenluovutus-
kerroistani sain sieltä tämän kahvikupiksi sopivan 2,5 dl:n
Arabian mukin, jossa lukee kolmella sivulla:

Ojenna kätesi.
Sträck ut din hand.
Lend an arm.




-

19 kommenttia:

  1. Niillä on loistava slogan! Se saa aina suun messingille kajahtaessaan radiosta tai televisiosta.

    Sinä olet oman osuutesi jo antanut, saat pitää itse loput. Minä en ole koskaan käynyt luovuttamassa, nuorena oli aina liian matala Hb ja vanhana verenpainelääkitys.

    VastaaPoista
  2. Hieno kuppi ja hyvä tuo slogan, kuten Katriinakin totesi. Älä huoli, vaikket enää saa luovuttaa. Rekrytoit lisää luovuttajia..

    Minä en uskalla käydä luovuttamassa, viimeksi kun luovutin niin samalla viikolla sairastuin dramaattisesti tähän kuulonmenetykseen toisesta korvasta jne.. Joten käyn nyt magneettikuvauksessa ensin ja mietin sitten voinko enää luovuttaa verta huimausten vuoksi (tai siis en mieti itse vaan kysyn lääkäriltä..)

    VastaaPoista
  3. Niin, en minäkään kelpaa, mutta olen synnyttänyt ja kasvattanut muutaman uuden verenluovuttajan ;)

    VastaaPoista
  4. SPR:llä on loistava mainostiimi takanaan! Olet tainnut useasti luovuttaa verta kun noin kivan lahjan sait :)

    VastaaPoista
  5. Ikävä kuulla. Miten muuten olet Crohnin kanssa pärjännyt, tarvitsetko jatkuvaa lääkitystä vai pitääkö ruokavalio taudin kurissa? (Ei ole pakko vastata, jos menee liian intiimiksi!)

    VastaaPoista
  6. Katriina

    Niin, ehkä on paree pitää tuo itsellään.
    Ettei tule vielä anemiakin...




    Sooloilija

    Toivottavasti korvasi paranee.




    Hannele

    Tuo on hyvä juttu.
    Olen miekin omilleni asiaa
    painottanut. Mun lapsilla ei kaikilla
    ole vielä vaadittavaa ikääkään.




    Hansu


    Ei niitä hirveästi tullut. =(
    Alle 20 luovutuskertaa.
    Tunsin olevani edes jossain hyödyksi...

    SPR:n mainoksia en ole edes nähnyt...




    Iines

    No, juuri lääkityksen vuoksihan minun oli
    lopetettava. Jo pelkkä sairauskin on este.
    Aika invalidisoivaa tämä on toisinaan...
    Ruokavaliosta karsiutuu koko ajan lisää pois
    sellaisia, jotka aiheuttavat oireita.

    VastaaPoista
  7. Crohnin sairaus ei kuulosta tutulta nimeltä. Eli en tiedä siitä mitään, mutta toivon, että pärjäät sen kanssa kohtuullisesti edes! Se ei kyllä ole kivaa jos joutuu koko ajan lisää karsimaan ruokavaliotansa:(
    Mieheni käy luovuttamassa verta ja itsekin aion mennä seuraavalla kerralla mukaan. Tajusin vasta joku aika sitten, että runothan ovat omiasi, niin kauniita ovat kaikki olleet, todella! Upeiden kuvien kera!!:))

    VastaaPoista
  8. Kiitos Marge =)

    Omiahan ne sepustukset...
    Kuvia tosin lainaan välillä porukoiltani.
    Mutta aina ilmoitan kyllä jos kuva ei ole miun ottamani. =)


    En miekään ennen viime syyskuuta ollut tuosta taudista tiennyt.
    Silloin se diagnosoitiin. Sitä ennen olin jo pari vuotta syönyt gluteenitonta keliakiaepäilyn vuoksi.
    Gluteeniton tuntuu olevan toisinaan ok
    ja toisinaan vatsa ei kestä edes sitä.


    Siksi tuossa jokin päivä sitten haaveilin asumisesta sellaisessa paikassa
    jossa hedelmät olisivat edullisia. =)


    -Crohnin tautia sanotaan murehtijoiden sairaudeksi...

    VastaaPoista
  9. Mukista taitaa tulla lempparisi. Lyhyesti ja ytimekkäästi, ojenna kätesi -- saat lisää

    VastaaPoista
  10. Arleena


    Ei, kyllä se lempparimuki on
    Juulia-ystävän antama punainen Taika-muki. =)

    VastaaPoista
  11. Olet sinä kortesi kekoon kantanut. En minäkään voi luovuttaa monien lääkkeiden takia ja nuorempana hemoglobiini oli aina liian alhainen. Nyt ei ole enää, koska keliakiaruokavalio paransi hb:n heti.
    Voimia crohnin kanssa!

    VastaaPoista
  12. Kiitos Uuna Leijonainen =)


    Se oli jotain missä tunsin olevani hyödyksi,
    se verenluovutus,
    enkä olisi siitä vielä halunnut luopua...

    Ei miunkaan hb koskaan ole ollut hyvä ja joskus käännytettiin rautatablettien kanssa ovelta.

    Kiitos voimista.
    Joinakin päivinä niitä tarvitaan.

    *hali*

    VastaaPoista
  13. Olet antanut jo monelle tärkän lahja...verenperinnön. Itsekin olen joutunut monesti turvautumaan luovutettuun vereen. Elinsiirtojeni yhteydessä on varattu kulloinkin suuria määriä punasoluja. Vakavissa leikkauksissa verta tarvitaan paljon ja kiitos kuuluu myös sinulle. :)Minun verenihän ei kelpaa ja kerran kun nuorena luovutin, niin olinkin jo taju kankaalla, kun vereni kelpasi nippanappa. :(
    Olet ainakin tuon mukisi ansainnut. :)

    VastaaPoista
  14. Kiitos Tarjuska


    Juuri tuon takia olin ylpeä
    että pääsin luovuttamaan osan itsestäni...

    VastaaPoista
  15. Voi sentään. Minä oon aina ollut surkimus enkä ole uskaltanut käydä. Jossain vaiheessa sinne oli muistini mukaan 50 kg painoraja eikä silloin voinut mennä sen vuoksi. Nykyään kyllä paino antaisi myöten mutta pelkään neuloja niin himputisti! Kaiken kukkuraksi ensi viikolla on edessä joku kammottava hermoratatesti, jossa tökitään neuloilla 20 minuuttia, pelottaa jo nyt valmiiksi :(

    VastaaPoista
  16. Hei Hallatar!

    Tulin taasen moikkaamaan. Luen useammin kuin kommentoin.

    Minäkään en kahdestakaan syystä kelpaa luovuttajaksi. Sairauden ja lääkityksen vuoksi.

    Oletteko selvittäneet kelpaatteko luuytimen luovuttajiksi?

    Minä en kelpaa näillä veriarvoilla siihenkään.

    Kaipa tässä maailmassa muutenkin voi hyvää yrittää tehdä kuin luovuttamalla verta.

    Minua jännittää kauheasti yksi uusi työhaaste. Pelottaa ottaa se vastaan, mutta yritän mennä pelkoa päin.

    -Muumi

    VastaaPoista
  17. Heli

    Et sie ole ollut surkimus!
    Olet takuulla tehnyt lähimmäisten hyväksi paljon muuta.
    Kukin tekee mitä voi.


    Oi tuo testi kuulostaa hurjalta
    mutta ehkä se ei todellisuudessa ole noin paha kuin miltä vaikuttaa.
    Toivon niin.


    *halitus*




    Hei Muumi =)

    Ihana kuulla että luet. =)
    Kommentoinnitkin ovat tervetulleita. =))))


    Olen ollut luuytimenluovuttajarekisterissä
    mutta enköhän samalla nyt tipahtanut sieltäkin pois, kun laittoivat oikein koneelle karanteenin...
    Jos tapahtuisi ihme ja crohn katoaisi (mikä käytännössä on
    mahdotonta) niin pitää vielä olla oireeton ja lääkkeetön 12 kk ennen kuin
    hyväksytään luovuttajaksi...



    Onnea siulle haasteeseesi. =))))
    Kyllä sie pärjäät ja näytät että olet sisukas. =)


    *onnentoivotushalitus*

    VastaaPoista
  18. Mukava kuulla, että Taika-muki on käytössä :)

    Minäkin olen verta luovuttanut jokusen kerran. Pitäisi taas pian mennä uudelleen. Mulle tulee taukoa aina n. puoli vuotta, vaikka 3 kuukauden välein vois käydä. Jotenkin vaan ajankohdat ei sovi, kun meidän paikkakunnalla käy sellainen liikkuva veripalvelu -juttu. Päivät on yleensä sellaisia että joko on saunavuoro tai sitten lasten harrastuksia, ja siinä se sitten on. Saunaan kun on päästävä. Tuon takia käyn sitten Helsingissä asti verta luovuttamassa, siellä lähin "kiinteä" luovutuspaikka.

    Kyllä sä olet tuolla saralla varmasti oman osuutesi tehnyt! Ja muita auttamis-juttuja sulla on vielä kuitenkin :) Hyvänä ystävänä oleminen esimerkiksi!!! <3

    VastaaPoista
  19. Voi Juulia =)

    Sää oot ihana!
    Ja mukisi tosiaan on käytössä joka päivä. =)
    Samoin Nunnukalla hänen mukinsa. =))))

    *hali*

    VastaaPoista


♥ Kiitos kommentistasi! ♥