Pakkasella
Se ääni
on kuin kaiku lapsuudesta
kun pakkaslumi
narskuu töppösten alla
Sen kuullessaan tuntee olevansa
pieni maailman hallitsija
Ainakin omassa
maailmassaan
-Una Reinman-
17.2.2009
Pakkasella
-
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Eikö ole mahtava ääni se lumen narskuminen kenkien alla?
Mutta voih, tänään piti lähettää lapset kouluun -23 asteen pakkaseen..Ja itse jäin teekuppi kädessä heille vilkuttelemaan sisätiloihin..
Sooloilija:
Niinpä ;)
Tosi hienoja talavikuveja =)!
Kiitos Vekara =)
Töppöset on kiva sana:)
Sinä olet kyllä pieni maailman hallitsija isossakin maailmassa.
Ja vaikka olisit suurikin hallitsija, olisit varmasti maailman lempein hallitsija.
Kiitos vielä siitä, että sinulle antamani palkinto pääsi upeaan palkintokaappiisi!
Lumen narskuminen pakkaskelillä tuo muistoja lapsuudesta :)
Ihana runo ja hyvin kylmä, talvinen, kaunis kuva.
Ruusupuskalla on valkea turkki :)
Kiitos SIULLE Taika pokaalista. =)
Ja kaikista näistä ilomurusista joita aina tarjoot. =)
*halitus*
Eikö vaan, Hanna? =)
Jotenkin lapsena se äänikin oli suurta.
Niin kuin koko maailma.
Isopeikko =)
Sama ruusupensas on alemmassa postauksessa hiukan lähempää kuvattuna.
Pakkasta oli hiukan. =)
Lähetä kommentti