Tahdon

"Tahdon, että tiedät, että olet minulle tärkeä.
Tahdon, ettet lähde luotani pois mitään sanomatta.
Tahdon, että annat anteeksi ilkeät sanani ja muut vikani.
Tahdon, että voimme pitää hauskaa keskenämme ja nauraa.
Tahdon kiittää kaikesta mitä olet tehnyt vuokseni.
Tahdon olla iloinen siitä, että olet ystäväni.
Tahdon, että vielä monen vuoden päästä olemme ystävät.
Tahdon hymyillä sinulle tänään, huomenna ja aina.
Tahdon, että vietät mukavan elämän.
Tahdon, että löydät onnen elämääsi.
Tahdon, ettei kukaan särje sydäntäsi.
Tahdon, että löydät rakkauden.
Tahdon, että olet onnellinen.
Tahdon, että elät pitkään.
Tahdon sinulle pelkkää hyvää."





Saatu sähköpostina...

Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan

"Tytöistä kasvatetaan naisia ja pojista miehiä monin tavoin syntymähetkestä lähtien. Vanhempien, päiväkotihenkilökunnan ja opettajien käytös, lelut, leikit, kirjat, vaatteet – kaikki muokataan tietoisesti tai tiedostamatta sellaisiksi, että tytöistä tulee passiivisia, kilttejä ja avuliaita ja pojista aktiivisia, äänekkäitä ja vaativia.

Siitä pitäen kasvatus ja arvot leimaavat ihmisiä koulussa, elämässä ja erityisesti työelämässä, jossa naisen on miestä vaikeampi tulla hyväksytyksi ja arvostetuksi. Naisella on kuitenkin kaikki mahdollisuudet menestyä, kun hän oppii olemaan naisellisella tavalla luja ja kääntää vallitsevat miehiset toimintamallit naisten ehtoihin sopiviksi." 

 

Lainaus: Akateeminen kirjakauppa 

Varmasti mainio opus! =)
Pitänee lukaista pikimmiten! =D


PS: 

Ne tuntemanne yh:tkin voivat tarvita naisellista apua, seuraa ja neuvoja, olkapäätä ja juttukaveria... 

Naisystävät ovat naisille tärkeitä! 

Edit 4.8.2022: 

En tiedä miksi tämä nousi yhtäkkiä taas suosikkijuttujen joukkoon blogini eniten luettujen  joukossa. 

Näin se maailma muuttuu Esko-Eevaseni, että vuonna 2006 oli luonnollista poikien olla perinteisesti poikia ja tyttöjen tyttöjä ja nykyään on melkein kirous todeta niin... =) 

Nyt pitää olla niin neutraalia näiden tyttö- ja poikaoletettujen kasvatuksen, lelujen, vaatteiden, värien, puheiden, ja jopa lasten nimien kanssa... =D 



Kirjan kuva sivulta: https://memorator.fi/Marklund-Liza-Snickare-Lotta-Helvetissae-on-erityinen-paikka-naisille-jotka-eivaet-auta-toisiaan 

Suomentanut Sanna Manninen / Noin 160 sivua. 

Miksei kierrätetä?

Yritinpä *punastus* tänään kalusteliikkeen roskalaatikosta raahata Hanin autoon ruskeaa nahkatuoliakin, kun hää käväisi ja otti mut mukaansa kauppakierrokselle, ja mää livahdin kalusteliikkeen roskalavalle tutkimaan... Tuoli oli hieno vaaleanruskea, mutta kissankynsimä, ja eihän se mahtunut autoon sisälle...
Onneksi!
Kaikki olisivat pärskineet kissantuolia...

Oli noloa raahata se tuoli parkkipaikalta kalusteliikkeen sisäpihan roskalavalle takaisin, kun viellä eräästä pakettiautosta yksi nainen seurasi puuhiani.
-Ensin mää tein töitä, että sain tuolin hivutettua korkeiden laitojen takaa... (no justiin ite yltyin edes katsomaan lavan reunoilta mitä siellä on!) Tuolin jaloista kääntelemällä ja hauiksia käyttelemällä ja kampeamalla sain vivuttua tuolin ensin lavan reunalle ja siitä pääni päälle, jollalailla kannoin sen Hanin Sierran luo levveesti tuolin alta virnistellen.
Hani hyppäsi ulos autostaan ja kysyi mihin ihmeeseen olen sitä hökötystä kuskaamassa. Noh, avasihan hän sitten taka-oven ja yritimme tunkea tuolia siitä. Eipä tuo mahtunut...
Sitten takakontti auki ja uusi yritys. Samalla paljastui tuolin selkäpuoli, josta kissankynnet olivat kiskoneet täytemateriaalia, kuin kikkaraista nuudelia ulos tuolista... ;D
-Mutta silti tahdoin sen tuolin. Mutta pakko oli uskoa, että ei mahdu...

Itse jouduin viemään tuolin takasin...
Kumarrus takakontin luukun alle, ja tuolin vieritys takaisin pään päälle ja matkaan, liukkaalla jäisellä tiellä kohti roskalavaa. Ja nainen kahteli koko ajan.
Roskalavan luona paino yhtäkkiä pääni päällä keveni, kun Hani olikin tullut perässäni roskalavalle, ja nakkasi tuolin sinne kauas lavalle...
-Siellä olis ollut sininen sohvakalusto ja viininpunainen sohvakalusto... Paljon hienommat kuin kierrätyskeskuksesta tulleet sohvat. =)))

Miksi muuten huonekaluliikkeestä heitetään ne ihmisten vanhat, vaihdossa tulleet huonekalut roskiin??? Miksei niitä viedä vaikkapa jonnekin missä joku voisi ne ostaa pienellä summalla?? Uskomattoman hienoja runkopatjoja, puutuoleja, sohvia yms olen nähnyt siellä roskalavalla.
Ihan harmittaa, kun hyvää tavaraa heitetään hukkaan...


Pitäisi olla peräkärry...
Kerran viikossa tekisi pelastuskierroksen huonekaluliikkeen jätelavalle...
Hyppäisi sinne lavaan ja heittäisi ehjät tai korjaamiskelpoiset pois sateen armoilta...
Perustaisi vaikkapa opiskelijoille huonekaluvaraston, josta saisivat huonekaluja koteihinsa...

Elän väärässä ajassa

Minun olisi pitännyt syntyä kauan, kauan sitten, Romantiikan aikakautena!
Silloin kun naiset olivat viellä naisia ja miehet miehiä. Ja uskottiin taikoihin ja ennustajiin, tietäjiin ja velhoihin.
Silloin kun linnanherrat orjuuttivat köyhää kansaa,
joka söi puuroa ja velliä ja kerjäsi armoa ja almuja.
Mutta, olisinko itse ollut niiden likaisten rääsyläisten seassa, ja elänyt isöäidin ja ainoan lehmämme kanssa samassa, pienessä pahaisessa hökkelissä? Vai asustanut reumaa tai kihtiä potevana, kylmässä ja vetoisessa kivilinnassa?



Olisinko minä sitten ollut se linnanrouva, upeissa puvuissani?



Keikaillut koruillani ja korkeilla tukkalaitteillani?
Kulkenut koppavana ja ylpeänä raahaten mutaisilla teillä painavan pukuni savisia helmoja mukanani,
hovipoika perässä muita tavaroitani raahaten? Tai kikattavat hovineidit suojeluksessani kainoina kulkien?
Vai olisinko ollut vain mitätön keittiöpiika, jonka tehtäviin olisi kuulunut savuttavien takkojen putsaaminen ja halkojen lisääminen niihin? Ja linnan kellarissa, likaisella rätillä kovassa komennossa, pläkkisten ja hopeisten lautasten pesu, ja kirppujen syyhyttämien paukamien raaviskelu?
Kohtalona keripukki ja anemia?



Vai olisinko ollut edes se satujen lohikäärmenaaras, se puhdassydäminen? Joka syöksi tulta roistojoukkoihin ja puolusti pientä kyläpahaa ja sen linnaa muukalaisten uhkalta?

Tai jospa minä olinkin joku noita siellä linnantornissa? Tietäjäeukko? Palkaksi viisauksista saatoin saada kanankoiven tai oluttuopillisen....?

Ehkä minä olin jo siellä.
Joskus... ;D

Pojat ovat poikia

Penkkariajelu on sitten ohi tältä päivältä ja vuodelta, ja abiturienttini oli onnellinen!
Hän kertoi, että animeharrastajat olivat TUNNISTANEET asun Vashin takiksi! =)
Oli kuulemma "niin näköinen". ;D Hih! Hyvä juttu.
Aamulla viellä tupeerasin ja lakkasin pojan hiukset pystyyn kuin alkuperäisellä Vashilla on ja laitoimme valkoisen pannan pojan korville hiusrajaan, jotta korvat ei palelisi ja jotta tulisi efekti vaaleista hiuksista... =)
Hienoo että kelpasi =)

Tänään olen seilannut jälleen pitkin kaupunkia asioita toimittamassa. Työvoimatoimistossakin käväsin kahtomassa Pestin työpaikkatarjontaa. Laitoin hakemuksen kolmeen kohteeseen...

Kotona söin sitten eilisiä riisijauhelihasekoituksiani ja syvennyin uusimpaan Kodin kuvalehteen. Se onkin tällä hetkellä toinen kahdesta tilaamastani lehdestä. Se toinen on Kotivinkki. =) Kummassakin on mielenkiintoisia ja älykkäitä juttuja. Ja ideoita. Ja viihdettä. Ja erinomaisia valokuvia!
Sen juorukaman, eli keltaisen lehdistön jätän ilomielin pois repertuaaristani. Minua ei kiinnosta juorut.
Enkä jaksa keskittyä mainontaan...

Uudessa Kodin kuvalehdessä oli artikkeli mm. Miten kasvattaa lapsi? Siinä lääketieteen tohtori ja lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kehottaa vanhempia päästämään pojat riehumaan. "Kasvatuksen pitää antaa onnistumisen elämyksiä niin pojille kuin tytöille" Hän haluaa että kasvatus kunnioittaisi poikien oikeutta kilpailuihin ja nahisteluihin. Hän puhuu paljon ns: "poikakoodista, poikien omista jutuista, ja poikien maailman säännöistä".
Kun Sinkkonen itse oli lapsi, "oli siihen aikaan poikakoodina, ettei pojilla saanut olla vaatteissaan mitään punaista."

(Hyvä että Jakella, -ja Miihkalilla- ei ole tuota koodia! =D Oisi jäännyt Vash-pukukin tekemättä! )

Sinkkonen on perehtynyt poika-asiaan paljon. Kirjoittanut vuosien mittaan useita kirjoja, mm Pienistä pojista kunnon miehiä ja Elämäni poikana. Viimemainittu sisältää lasten käytöshäiriöasiaa, narsismia ja jopa psykopatioita. Tuntuu tietävän tosiaan poikana olosta tämä mies.

Mutta tytöt jäävät tässä kirjoituksessa taka-alalle.
Kuka pitää tyttöjen puolta? Kuka sanoo sen ensiksi, että: "Tytöt ovat tyttöjä!"
Onhan kautta aikain poikien selitys teoilleen,
(ja toisaalta miesten selitys poikien teoille) ollut : "Pojat ovat poikia!"

Sinkkosen mukaan "testosteroni on syypää kaikkeen"! Jo kohdussa, kuudennella raskausviikolla, kun sikiöstä alkaa muotoutua poika...
-"Alkusysäys on saatu. Meistä alkaa kehittyä miehiä. Isoja, lihaksikkaita ja liikunnallisia, kielellisesti kömpelöitä putkiaivoja." myöntääpi Sinkkonen. =)
(Ei silti, tiedän miehiä, jotka todellakaan eivät ole tämän kuvauksen mukaisia!)
Sinkkonen sanoo, että vanhempien ei kannata olla huolissaan liikkuvasta ja eläväisestä pojasta. Pikemminkin levottomuutta herättää liikkumaton ja passiivinen, liian vähän nukkuva ja tietokoneellaan istuva lapsi...
-Aivan...

Hyvä lapsuus-seminaarissa luennoinut Sinkkonen on sanonut:
-"Lapsella on oikeus olla lapsi ja tarvita tukea. Vanhempien tehtävä on olla yhdessä lastensa kanssa ja hoitaa isän ja äidin tärkeä tehtävä", neuvoo lasten psykiatri. Lasten pitäisi saada olla kypsymättömiä ja lapsellisia. Jos lapsilta vaaditaan liikaa, niin he stressaantuvat ja kuormittuvat. Mielenterveyden oireet ovat silloin aivan luonnollinen reaktio".
-Tässä, on sitä asiaa, jota minä kannatan...
Liian moni joutuu jo lapsena elämään kuin aikuinen. Hänelle asetetaan liikaa vastuuta ja hänen oletetaan pärjäävän... Hän näkee ja kuulee aivan liian aikuismaisia asioita...
-Joskus jopa asioita, jotka eivät kuulu edes normaaliin aikuisen elämään... =(

Mutta palatakseni äskeiseen, tytöistä Sinkkonen sanoo Kodin kuvalehdessä:
-" Tytöt piirtävät substantiiveja- kukkasia, prinsessoja, keltaisia aurinkoja. Tytöllä kieli on läheisyyden luomisen väline, joskin he ovat myös taitavia piikittelijöitä. Naisista on kiva puhua muuten vaan, kierrellä ja kaarrella. Miehillä pitää olla jokin asia."

Aijaa... ;D
-Tuota perusajatusta muokkaamalla
naistenkin pitää saada siis olla naisellisia, pälpättäviä ja avuttomia,
ja miesten pitää saada olla raavaan miehekkään karvaisia alkumiehiä. "Me Tarzan, u Jane!" ;D


Lehdessä oli lisäksi mm. neljän naisen psykoanalyysikokemuksia. Luin moneen kertaan ja nyökyttelin itsekseni. Nämä neljä naista ovat todella vahvoja naisia. Vahvoja naisia maailma tarvitseekin =)
Yhteiskunta ei tue helpolla ihmisten pääsyä psykoterapiaan. Pitkien psykoterapiakausien rahoitusta halutaan vähentää. Yksi haastatelluista,toimittaja Tiina Kaarela, sanookin hyvin:
-" Psykoanalyysi on järjestäytyneen suoritusyhteiskunnan vihollinen: se ei tuota nöyristelijöitä vaan nautiskelijoita, jotka osaavat sanoa myös kiitos ei, nyt minua ei huvita, en halua tehdä ylitöitä."


"Kierrätystalossa" asuvasta Lontoolaispariskunnasta ja heidän kodistaan oli lehdessä herkullisia kuvia... He omaavat taidon muokata tavaroista jotain muuta, tai uudistaa vanhaa... Sillälailla, että esimerkiksi kalusto on sekaisin uutta ja vanhaa, ja kaikki on sulassa sovussa keskenään. He tekevät löytöjä kirpputoreilta yms...
-Minäkin olen tehnyt useita löytöjä roskalavoilta ja kierrätyskeskuksista... ;P

Lehdessä oli myös kilpailu, jossa "voi voittaa Unelmien olohuoneeseensa kaluston".. ;D
-"Onko olohuoneesi piristävän kaluston tarpeessa?" Heheee!
-"Lähetä kuva, ja kerro oma sisustuspulmasi".
Taidanpa osallistua. Kuvankin voisi lähettää...

Penkkaripuku ompi valmis!

Abi kokeilemassa takkia parvekkeella...

Koko eilisen, ja osan tätä päivää tappelin ompelukoneeni kanssa, joka teki froteeta, yritti heittää koko puolakotelon ulos sisuksistaan monta kertaa, pamahteli kuuluvasti kesken ompelun, jurisi ja kuumeni, katkoi neuloja ja heitteli neulanpätkiä päin näköä... AAAaargh!
Monta kertaa teki mieli heittää koko rakkine alas parvekkeelta!! ;D
Mutta mää tyydyin kiskomaan välillä töpselin seinästä ja annoin koneen,
(ja kuumien tunteideni) jäähtyä! ;P

-Ja taas kohta jatkamaan...

Se tuo Jaken penkkaripuku... kone ei suostu ompelemaan kohdista, joihin olen laittanut kovikekangasta... Eikä se kone suostu juur muutenkaan ompelemaan.
Oikuttelee pahemmin kuin kukaan tuntemani ihminen! ;D
Nyt on vihdoin melkein ompelut ommeltu, paitsi pari kohtaa pittee kiinnittää.
Tänään olen naputellut tytär seuranani- takkiin neppareita... joita sitten tulee yhteensä noin 50 kpl! ;D
Lauloimme Aki Sirkesalon musan tahtiin ja naputeltiin niin että jos alakerrassamme asuisi joku hän olisi hermostunut... Onneksi ihan keskellä päivää me naputeltiin ja hoilattiin...


Ja huom:
miulla ei sitten ollut minkäänlaisia kaavoja tuosta Vashin takista. Monenmoisista kuvista olen katsellut mallia ja sen mukaan väsännyt takkia... =D

Viellä pittee naputella kaulukseen neppareita ja ommella hihojen hihnat kiinni, nuo hauskat rähinäremmit kiinni, etunappilistan nepparien vastakappaleet takkiin, kiinnittää nepparien tamppien vastakappaleet halkioiden päälle ja isommat tampit kiinni nepparein keeppiin...
Oiskohan se sitten siinä... ;D Eih... olkatoppaukset viellä!!!
Kovikekangasta tuli keeppiin, etunappilistaan ja kaulukseen.
Ja niissä kohdin tuo ompelukone-parkani ihan savusi!!!! ;D

***********************************************************
Jatkettu iltapäivällä:
No niin! Valmista on! ;D


Ja huomenna hän pääsee sitten hihkumaan penkkariauton lavalle! Onneksi penkkaritakki on koko ajan mitoitettu ja mallailtu ja päälle kokeiltu paksun toppatakin päälle, joten lapseni ei pitäisi paleltua... =)

Vielä punainen pitkä olkalaukku olalle, jossa on 4 kiloa penkkarikarkkeja...
Kannattaa varmaan siskolle antaa jo aamulla valmiiksi kaksi taskullista karkkeja, ettei "meinaa jäädä" kuorma-autojen alle karkki-innoissaan, niinkuin yleensä penkkareissa...

New Vash the Stampede!

Mää oon hakannu vasaralla sormiin, (neppareita naputellessa) pistänny nuppineulalla kynnen alle, puhunnu nuppineuloja suussa ja ne on pistelly kieleeni, ;D manannu ärräpäitä, purkannu ja ommellu uudelleen ja taistellu ompelukoneen kans ja taas manannu MONESTI, ja väistelly koneen heittelemiä neulanpätkiä, mutta penkkaripuku on vihdoin valmis! =)
Huomenaamulla pitää tupeerata ja lakata Jaken hiukset pystyyn, kuin Vash-hahmolla on...;D

Nymmää huokasen joksikin aikaa ompelutöistä! Ainakin sellaisista, jossa tarvitaan tota kamalaa ompelukonetta!

PS: Abillani oli tänä iltana lukiolla Ruusukonva.

Sinne hän sentäs meni ihan oikeessa tummassa puvussa.

Elämänsä ensimmäisessä. ;D

Meillä kun ei edes noita rippijuttuja ole ollut, kun emme kirkkoon kuulu. =)

Jojo-ilmiötä kerrakseen!

Katselin YLE:n ykköseltä luontodokumenttia hylkeistä.
Naaraat imettävät poikasiaan, eli kuutteja noin nelisen viikkoa. Sinä aikana poikasen paino nousee runsasravinteisen ja rasvaisen maidon ansiosta kymmenisen kiloa viikossa.
Naaraan paino putoaa vastaavasti 20 kiloa viikossa. Yhteensä siis 80 kiloa neljässä viikossa!

Naaraat saavat elämänsä aikana suurinpiirtein 20 poikasta. Ne lihovat jälleen kantoaikanaan tuon vararavinnon verran. Yhteensä yksi naaras pudottaa painoaan elinaikanaan noin 1600 kiloa!

Voittaa meidät naiset jo enemmän kuin hylkeen mitalla!
Sanoisin, että valaan mitalla! :D