Ikkunani

...






















Joskus ei tarvitse lähteä kauaksi kotoaan
Voi ihailla luonnon ihmeitä ihan omalla ikkunallaan
Villi luonto kohta valloittaa ikkunalaudan
ja muratit keittiön pöydän



© UR




PS: Tuo F1 jälleen lähenee...

Violetti häivähdys

...














Vielä hetken ne hurmaavat
Kohta jo poissa ovat



© UR



PS: Minkä värinen sinun mielestäsi on purppura?



...

Pallerobongausta

...













Joskus kuvaaminen on hankalaa. On huono sää. On liian valoisaa. On liian pimeää. On heikko kamera. Tai huono kuvaaja. Tahi juuri kun olet vaikeassa asennossa tähtäilemässä hienoa otosta kalalokista joka istuu sillankaiteella niin puhdaslinjaisena ja suloisena, saapuu sillalle selkäsi takaa äiti mekastavan lapsilaumansa kera ja pelottaa linnun tiehensä, etkä ehdi kuvata kamerallasi edes pois lennähtäneen lokin pyrstösulkien huiskausta. =)

Sinisorsaäiti neljän palleronsa kanssa sen sijaan tuli ikuistettua. Kahden kameran ja monenkin henkilön voimin, sillä rannalla oli vielä muuan kolmaskin kuvaaja.

















Hanin Sony hakkasi miun Canonin pokkarin. =)
On se todettu jo aiemminkin.
















Ihania pikkusorsapalleroisia. =))))
Uida piipersivät välillä emon edellä ja välillä perässä...

















Toivottavasti saavat rauhassa kasvaa ja vahvistua.
Söpöt sorsanpoikaset. ♥




© UR

.

Lupiinit

...

Lupinus polyphyllus

















Ovatpa aikaisessa tänä vuonna.
Tienpientareet ovat jo iloisen kirjavina.

© UR



PS: Vuosi sitten postaamaani...


...

Pisarat ovat

...






















































sadepäivän timantteja




© UR

Vaikka sataisi

...




















Sateen siivellä luonto odottaa
kuin lintu oksallaan
siivet supussaan
Ei koko kesää voi sataa
Usko vaan




© UR



Kuva Maman ihanasta puutarhasta...

Tästä alkakoon

...






























Keltainen keskiviikko.
Sateesta älkää piitatko.


© UR





Kuva Maman ihanasta puutarhasta...

Miksi koristeomenapuu?

...

















Jos ei pidä omenoista
voi ihailla keväällä kukkia
Talvella koukeroisiin oksiin
kynttilälyhtyjä pujottaa





© UR

Torin bussipysäkillä

...













Arkiaamuna torilla on leppoisan rauhallista. Osa porukkaa istuu torikahvilassa ja penkeillä katselemassa muiden käyskentelyä, värikkäitä toripöytiä ja kuuntelemassa lintujen ja puheen sorinaa, autojen huristessa koko ajan jossain torin neljällä laidalla.









Suurempi väentungos ja kansainvaellus syntyy joka kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona jolloin Lahdessa on perinteinen markkinapäivä. Huomennakin, jos sää sen sallii, on tässä nyt näin tyhjässä tilassa torin mukulakivillä kymmeniä toripöytiä ja varsinkin vanhempaa väkeä joka perinteisesti saapuu kaupunkiin aina markkinoille. Se on perinne.











Kotiin ostetaan kalaa, leivonnaisia, helppoheikin keksikassi,
kukkia, ja jopa edullisia vaatteita.
Puutarhaan, pihalle ja parvekkeille uskaltaa jo viedä kukkia.
Valinnanvaraa löytyy.
Haluatko petunian, pegunian, karjalanneidon,
verenpisaran, dahlioita, pelargonioita,
lobelioita, markettaa, krassia vai ruusua?










Vai tahtoisitko yrttimaalle kaalintaimia, selleriä,
ruohosipulia, kurpitsaa, kurkkua, basilikaa, oreganoa
tai kasvihuoneeseen tahi seinävierustalle tomaattia?





















Busseja lähtee eri ilmansuuntiin torin kahdelta sivulta.
Tästä pääsee pohjoiseen ja itäänpäin.
Koko katunäkymä on tuollainen alkuperäisenä...











Mutta mie mielelläni hiukan rajailen...














Ehkä tämä kuvarajaus olisi miulle mieleinen...















Tai tämä. Parempi.
Sulkee jo pois kaupungin.
Kuulee paremmin linnutkin.



















Kuitenkin itselleni kaikkein mieluisin näkymä
torikukkien lisäksi on pelkkä kadunvarren puistolehmus,
Tilia x vulgaris...





Äsh, näitä pokkarikuvia... =)

© UR

Omenankukkia nurmikolla

...















Eikä näitäkään ihanuuksia voinut olla ohittamatta
Tulevaa syksyn satoa ajattelematta




© UR

Syreeninvärinen ihastus

...

Syringa


















Eilen, toukokuun viimeisenä päivänä oli ihanan kesäistä. Lempeä tuuli toi koko ajan mukanaan kukkivien puiden ja kukkien tuoksuja, sekä voikukan ja leskenlehtien siemenhaituvia...
Tuomen alla tuntui siltä, että satoi satumaista kukkaislunta, kun maa oli valkoisena putoilevista terälehdistä.

Syreenit huumasivat. Ne houkuttelivat luokseen ja kerjäsivät päästä kameran linssin tallentamiksi. Pitihän niiden toive toteuttaa. Olin ihaillut ja kuvannut niitä jo aiemmin kun ne olivat vain lupaus tästä kukkarunsaudesta ja ihmeellisestä tuoksusta.

















Ylemmässä kuvassa syreenit 31.5.2009
ja alemmassa 20.5.2009 kuvattuina.





© UR