Sulamisen ääniä

.














Pikainen talvi kaikkoaa
Lumi ja jää katoaa
Jääpuikot lirisee
Ilma lämpenee
Pian tämäkin
näkymä
on
his
to
ri
a
a
.
.
.





.

Elämänkiemuroita

.

Elämä

Järjestää meille

Elämänkiemuroita

Yllätyksiä

Jotkut niistä

Otamme ilolla vastaan

Toisia emme huolisi

Mistään hinnasta



-U.R.-

.

Pääsiäiskaktus yllätti

.




















Pieniä hentoja nuppuja
on putkahtanut pääsiäiskaktukseeni.

Olen ollut joskus vuosia sitten töissä
kirpputorilla, jossa heitettiin lattialle tipahtanut
kuivahtanut kaktus roskiin.
Mie pelastin kukasta, ennen roskiin joutumistaan
muutaman oksan, toin ne kotiin ja juurrutin vesilasissa.
Tökkäsin ne aikanaan multaan ja kaktus kasvoi ja kasvoi,
mutta se ei ole koskaan ennen kukkinut.
Nyt se päätti yllättää.
En siis tiedä edes, minkä värisiä sen kukat ovat.




.

Mittailen

.















Mittailen partsia
kamera kaulassa...



















Metsän tuoksu
kuultaa kuivuneista oksista läpi yhä.
Vaikka nämä ovat jäätyneet, sulaneet
jo kuivuneet monen monta kertaa...





















Tähänkin ruukkuun
kesäksi tahtoisin
jonkun kiipeilevän kasvin...





.

Parvekkeen raivausta

.























Ai nämä?
No ne ovat parvekkeen nurkassa
kasallaan olevia villiviinikransseja,
joita en sitten kehdannutkaan antaa
kuin parille ihmiselle joulun tienoilla...





















Siellä ne odottelevat jotta mihin
mää ne seuraavaksi siirrän.
Ehkä vien nämä häkkikomeroon...
Jos polkupyörät on tuotava partsille, ne vievät kaiken tilan.
Nyt on siis tehtävä tilaa.

















Tämmösiikiin mie tein Cistalta saamistani villiviineistä...
Tuo yksi oksa repsahti juur kuvatessa tuollai hassusti...
Sai saksilta kyytiä kuvauksen jälkeen se oksa.

.

Grrrr

.


Mie oisin ottanut polkupyörän esiin, mutta en voinutkaan.
Joku on taas puhkonut pyörävarastossa meidänkin pyöristä takapyörät...
Näkyy olevan muitakin ruhjottuja pyöriä. Joistain on viety juopa osia...
Koko pyörävarastossa on kaaos.
Joku on riehunut siellä ihan rauhassa... Huoh.

Pitänee hakea meidän pyörät kylppäriin ja
Miihkali joutunee korjaamaan.
Taas kerran...
Kellekkäs osoitetaan maksuvaatimus useista tahallaan
pyörille tarkoitetussa paikassa tuhotuista pyöränkumeista?

Meneekö tämä taas siihen, että parvekkeella pitääkin
varastoida meidän omia polkupyöriä? =(
Siis ei mitään kukkapurkkei sitten...?
Mur... Grrr....


.

Runsasta unta

.











Otsikko johtaa hieman harhaan.
Eli en nukkunut tarpeeksi. Mutta näin unia. Näin yöllä moniakin erilaisia unia pätkittäin,
joista yhdessä olin jossakin, luullakseni Intiassa...
Jossain kuumassa, köyhässä mutta kauniissa...
Mutta yksi uni jäi erityisesti mieleeni niin elävänä, että aamuviideltä naapurien aloitettua kovaäänisen tappelu-aamunvalmistelunsa, jäin untani miettimään hiukan kaihoisana.
Voih... Se oli vain unta.

Siinä unessa minulla oli joka puolella asuntoa purkkeja ja purnukoita ja pussukoita, joissa oli multaa ja jotain hennonvihreitä kasvien alkuja... Joissain purnukoissa näkyi jopa nuppuja ja uinuvia herkkiä kukkia.
Hymyilin niille unessa kuin vauvoilleni...
Olin unessani juuri kastelemassa noita kesää enteileviä aarteitani ja korkealle amppelimaisesti viriteltyjä kasvipyttyjäni. Olin jo kastellut ja erikseen ihaillut kaikilla pöytätasoilla odottelevat ihanuudet ja kiskonut keittiöjakkaran katossa roikkuvien kasvien alle ja nousemassa punainen kastelukannuni oikeassa kädessäni jo sille kolmannelle askeleelle ja jonkin ihan special-tietyn ja rakkaan kasvin alkua juuri kurkistamassa...

Kun naapuri kolinoillaan herätti... En enää nähnyt mitä roikkuvissa purkeissa oli. Ne katosivat.
Heräsin. Pahoillani. Kämppään, jossa ainoa vihreys on sinnikäs joulu/pääsiäiskaktus...
Yritin pitää silmiä sinnikkäästi kiinni siinä melussa, mutta vähän vaille kuusi olin jo luovuttanut. Kiskoin armaan Mamin neulomat lohtuvillasukat jalkaan. Kävin hiljaa vessassa. Join keittiössä palatessani vettä ison lasillisen kattilasta, jonka kannen alle sitä eilen taltioin, kun tässä talossa oli vesi poikki jonkin aikaa. Otin hipihiljaa jääkaapista yhden bulgarianjogurtin ja hiippailin ystäväni viereen.
Istuin tuolille, jossa pehva taas tulee ennen pitkää kipiäksi ja sormeilin ystäväni kahta napuskaa. -Ja sain hänet hereille.

Avasin jogurtin kannen ja aloin rutiininomaisesti, ihan omalla tavallani syömään tuota lempeää jogurttia niin, että jokaiseen lusikalliseen tulee mukaan hieman päällintä kerrosta.
Sitten syödään jogurttiin kolo purkin pohjaan saakka, käännetään purkkia ja aletaankin syödä pohjan puolelta koukkien, jolloin purkkiin lopulta jää ihan viimeiseen lusikalliseenkin tuota ihanaa kovempaa päälliskerrosta... =)

Ystävä hurisi hiljaa ja alkoi heräillä.
Kysyi salasanaani ja ruutu aukesi.
Kun unimaailma hylkii, on tultava takas nettimaailmaan. =)
Olen luvannut herättää abin seitsemältä. Matematiikan yo-kirjoitus on tänään.
-Siispä livemaailmakin jo kutsuu...

*vilkaisee ikkunaan päin ja miettii, mahtuisiko siihen sittenkin tilapäispöytä johon niitä multapurkkeja ja purnukoita saisi...*

Nyt abi hereille. Ja vesipannu kiehumaan. Abille kaakaota.
Miulle valkoista teetä jätti-Taika-mukiin ja siihen lusikallinen intiaanisokeria ja toinen lusikallinen hunajaa, hiukan yhäkin kipeälle kurkulle.... Tämäkin aamu lähtee taas käyntiin...



.
PS:
Se sinnikäs, ainua viherkasvini on näköjään pääsiäiskaktus.
Kun sitä tarkemmin äsken tutkailin, havaitsin että siinä on nuppuja. =)
Se on jo kookas kaktus eikä ole koskaan ennen kukkinut.
(Sen kaveri kukki itsensä kuoliaaksi viime kesänä parvekkeella.)
Tämän vanhan kukan herääminen eloon, piristi miun mieltäni.
-Sitäkö se mun uneni tiesi? =)





.

Se aika... vuodesta

.

Nyt on taas SE aika vuodesta.
Alan vilkuilla Niitä.
Ihan Sillä Silmällä.
Mielessäni punon jo kaikenlaisia juttuja... =)
Aina Hanin tai kenen tahansa muunkin kanssa
kulkiessani vilkuilen ympärilleni ja etsin...

Oih.
Tämä kiihko valtaa miut joka kevät...
Niitä on Pakko saada!




















Se on sellainen keväthuuma!
Mie tahdon taas niitä SUORIA pajuja...
Että saan taas punoa jotakin, johon
voin istuttaa jotain kasvamaan ja
kiipeilemään...
Saa kasvattaa edes parvekkeelle
himpun verran vihreää puutarhaa. =)



.

Spread The Love Award

.


Yllättäen sain Inkivääriltä,
mukavasta Periferialifesta,
eli Elämää (Aah!) maalla-blogista
näin sydämellisen huomionosoituksen. =)

Edit: 6.4.2008:
Sain samanlaisen kunniamaininnan
myöskin Liisalta. =)
Kiitos teille molemmille! =)))))



.









Kiitos Inkivääri! =)

Sääntönä on kuulemma, jotta tämän diplomin
voit lähettää eteenpäin siten, että kierrät
kierroksesi blogistaniassa ja jaat sen eteenpäin
kolmelle bloggaajalle, joilla sitä ei vielä ole. =)

Apua! =)
Nyt laitan arpakuution pyörimään
sillä muuten tästä tulee aivan
mahdottoman vaikeaa...
Kun olette kaikki niin sydämellisiä!


Arpakuutio on täten puhunut:

Yksi sydändiploomi menee
sydämelliselle kisumamalle Teijalle. =)
Seuraava sydändiploomi menöö
Katriinalle, omenapuun alle. =)
Ja kolmas arvan arpoma sydändiploomi
löytää kodin Kermakisun luota. =)








PS:
Tuli tässä muuten mieleeni, kun en ole
aiemmin muistanut muistuttaa:
Älä heitä pois simahtaneita
hehkulamppuja, vaan kerää ne talteen!
Miekin kerään niitä yhteen laatikkoon,
jo joulu mielessä. Sillä Teijan blogissa, v:
2006 joulukalenterissa (luukku nro 2) oli
hauska ja hyödyllinen idea hehkulamppujen
uusikäyttöön: Tee niistä Teijan ohjeella
joulukoristeita!

Kalenterissa on muitakin mukavia ohjeita!


Nimimerkki: Aina joulu mielessä. =)


PS:
Tosin taitavat energiansäästölamput ja ledit yms olla
syrjäyttämässä vanhan kunnon hehkulampun...


.

Nyt kirkastui!

.



















Aamu oli niin harmaa ja väsytti,
mutta postiljooni kolautti postiluukusta jotain
joka reväytti silmät auki ja sai auringon
totisesti paistamaan miun sisälläni, vaikka
ulkona onkin yhä pilvistä!!!! =)

Ihqu Sukulaissielu oli lähettänyt
tällaisia ihanuuksia postipaketissa miulle!!!
Jo korttikin, jonka ekaksi sain paketista
käsiini, sai suupielet levveesti korviin.
-Halla-Karhuhan se siinä! =D















En ou koskaan edes NÄHNYT kaupoissa
noin hienoja tummia suklaateja, saatikka
sitten maistanut! Waudee! ;D

Mää häiritsin heti abiturienttia
-Please! Kiltti! Sä osaat kuvata niin taitavasti!
ja hän kuvasi lahjat ja lähti sitten kirjastoon
opiskelemaan huomisen yo-kokeen
matikkaa... Rauhassa. =)

Lupaan odottaa, ja avata suklaatia vasta
kun molemmat mussukat ovat saapuneet ja
ensin saaneet napaansa pottuja & nakkikastiketta.
Sitten avataan yksi levy ja herkutellaan
ja hymistään jotta hmmm... hyvvee! =)
Toinen namisuklislevy laitetaan odottamaan
jotain toista suklisherkkuhetkeä.
Kiits, kiits, kiits, kiits hirmusti,
armas-Sukulaissielukas!
-Teit mulle ihan epätodelliseneuforisen olon... =)


Kummanko levyn avaisimme ensiksi? =)
Minttua vai appelsiinia... Hmmmm...
Ehdotuksia? =)





.