Olenko oppinut mitään?

.


.


Toiset ihmiset saavat puhtia vastoinkäymisistä.
Ne ovat heille haasteita jotka he haluavat
ja osaavat selvittää ja suorastaan nauttivat
tilanteista. He hierovat innoissaan käsiään
yhteen: - Yes! Tästä tulee jännittävää!
Saavat niistä kai kicksejä, poweria ja endorfiineja
ja ovat elämänsä voimissa?

-Miksi mie sitten menen vastoinkäymisistä lukkoon?
Ja tahtoisin vain kiivetä suuren nallekarhun
syliin turvaan, piiloon kaikkea?
Ja ajattelen vain laulun sanoin:

"Niin pelkään
Toivon
Ja valvon
Mä pelkään..."

Saija Varjus/Sanat Risto Asikainen

Tänään luin hyvän viisauden:

"Kokemus, on se mitä saat
silloin kun et saa mitä haluat."

-Tuntematon-

Olen spontaanisti empaattinen kanssaeläjilleni
vaikka oma sydän itkisi.
Itse haavoitettuna voin kyllä kantaa
toista haavoittunutta.
Olenko oppinut jotakin omista haasteistani
ja kokemuksistani?
Olenko minä siis heikko vai vahva?

.

.

Sarastaako?

.


.












Ellit Plazan testi kertoo,
oletko matkalla kohti valoa
-vai pimeyttä.



Miun vastaus oli:

"Huh huh, selvisit tuomiotestistä puhtain paperein. Vastaustesi keskiarvo huitelee elämäänsä tyytyväisen ihmisen lukemia, vaikka satunnaisia ääripäitä elämässäsi varmasti onkin. Kenties perhe-elämä kukoistaa, mutta töissä menee huonosti? Tai nautit työstä, mutta fyysinen kunto on rapistunut. Hyvähkösti menee siis, ensi viikolla ja ensi kuussakin. Ihan kympin arvoista tulevaisuutta sinulle ei testin perusteella kuitenkaan voi luvata. Kunhan petraat joissakin osa-alueissa, huominen näyttää sitä paremmalta.

Ai mistäkö testi sen voi tietää? No, tarkasti ohjelmoitu testituloslaskuri tietää, että joidenkin kysymysten kohdalla olisit mieluusti valinnut jonkin toisen vaihtoehdon. Se kertoo, ettet itsekään ole ihan tyytyväinen kaikkeen."

Sarastaa siis hiukan....
(Meinasin kirjoittaa, että sairastaa... ;D )


PS: Uutisissa luki jotta ulkomaalaisperäinen
nimi saattaa estää työhönoton..? Näinkö olisi?





PS: Kuva on arkistosta. Ei nykyhetkeä...

Fiilistelyä

.

Nunnukka hyräili huoneessaan tuota,
ja se jäi soimaan miunkin päähäni.
Soikoon se nyt teillä muillakin... =)





Bryan Adams - Everything I do...


Edit: Oh... Joulukuussa hän on kuulema
taas Suomessa... =)
.

Vain tyhjät penkit

.












Eräänä päivänä
tuosta paikasta ohi kulkiessani
vilkaisin niemekkeelle...

Olisi tullut riipaisevan ihana kuva.
Siellä mies ja nainen halailivat ja suutelivat toisiaan
seisten tuossa kauniissa maisemassa.

Teidän täytyy vain kuvitella heidät tuonne.
Pieniksi, ohikiitäviksi hetkiksi.
Niin kuin minäkin heidät näin.

Vain hetken.
Kunnes käänsin pääni pois.
Kuin häveten.

Sehän oli heidän hetkensä.



.

Mull on tästä asti aikaa

.












Riite.
Se hento.
Ritisevä.
Peittänyt kertaalleen
tänäkin syksynä
tämänkin järven lahdelmia.
Yrittänyt
pysäyttää aikaa.

Minulla on
ollut tänään
ylimääräistä
aikaa istua koneella
Saamatta aikaiseksi
mitään
tärkeää.
Ehkä olen
odottanut ihmettä?

Mutta ehkä
näitäkin
päiviä
tarvitaan.


-U.R.-


.

Väliaika, kahvia ja pullaa!

.














Pitää hiukan kehua kuvataikuria:
Lukion kemian opettaja oli antanut luokalle tosi
pitkän ja vaikean kemian kaavan ratkaistavaksi.
Opettaja itse sanoi tuhlanneensa ratkaisuun
puolitoista A4:sta paperia...
Ja hän lupasi koko luokalle aamiaisen,
-jos joku ratkaisee tehtävän.

Viime maanantaina Miihkali näytti opettajalle
oman, yhden sivun ratkaisupaperinsa ja
opettaja sanoi, että hyvältä näyttää,
tai siis pahalta hänen kannaltaan. =)

Ja viime perjantaina, seuraavalla kemian
tunnilla, koko luokka sai nauttia Miihkalin
ansiosta kahvia ja opettajan itse leipomaa
pullaa. =)






Edit:
Kuvasta taustatietoa:
Kyseessä on siis kumirukkaseen
jäädytetty vesikäsi, joita luulimme
vuosi sitten tarvitsevamme,
kun Nunnukka piti Halloween-juhlat.
Jääkädet piti laittaa punaisen mehu-
boolin sekaan... ;D
Mutta kumirukkasista jäi jääkäsiin
niin hirveä haju, että luovuimme
ajatuksesta.

En siis suosittele tätä jääniksiä booliin... ;D






.

On se niin hyvää

.

Jopa tuokin
vaikka siinä onkin mukana valkoista...













Ja valkoinen suklaahan ei oikeasti
ole edes suklaata. ;D

"Suklaata pidetään usein

hyvin romanttisena aineena."

Öh.
Miten mä taas
tähän aiheeseen päädyin!? =D




PS:
Kuinka moni kävi heti suklaakätköillä?
Kenties pukinkonttiin tarkoitetulla? ;D
Tai lähti kioskille hakemaan suklaatia?
Hih hih!



.

Aattoon on enää xx päivää

.




















Niin kuin muuallakin, niin myös
täälläpäinkin Suomea, on joulukausi
avattu. Kuusi tuotu torille ja joululaulut
raikaavat jo liikkeissä ja reippaat tavaratalo-
mainosäänet houkuttelevat ostamaan sitä
sun tätä. Ja voi niitä suklaavuoria kaupoissa! ;D

Ihanasti pimeyttä valaisemassa näkyy lamppuja
ja jääpuikkoja parvekkeilla ja kuisteilla...
Meillä tosin ei ole mtn koristeita
esillä, kun en tiedä, missä olemme
jouluna. Me vaeltajat...
Silti lämmin tunnelma
saapuu sydämeen.
Joulun aika ja taika.
Ei ne lahjavuoret,
vaan se tunne.
Kynttilä pimeässä...
Sitä on joulu.
Hymyä.





PS: Tuo kuusikuva on kyllä viimevuotinen
muttei sitä kukaan hoksaisi, sillä tämänvuotinen
kuusi on aivan samanlainen.
Ehkä lamppuja on nyt vähemmän, mutta muuten
kuusi on yhtä mahtavan upea! ;D


.

Syön vaikka hattuni, jos...

.


Nyt voi huoletta käyttää tuota sanontaa, sillä
tätä hattua voi syödä. =)










Nunnukka kävi luokkansa kera taidematkalla
pääkaupunkiseudulla tässä männä viikolla.
Tuo pieni Murunen toi mulle tuliaisiksi
tämän hauskan Hattu-suklaapötkön. =)
Mutta enhän mie raaskinut sitä yksin syödä
-vaikka hyvää olikin-
vaan laitettiin pötkö kolmeen osaan
Miihkalin ja Nunnukan kanssa.
Kaikki saivat kaksi palaa. =)

Nam...
Tuota hattua voisi mutustaa useamminkin.




.

Yksi sunnuntai miltei takana

.

















Esikoinen ilahdutti käynnillään. Ja vaikka ulkona
rätki räntää, niin poika polki sitkeästi polkupyörällä.
Hän oli löytänyt tällaisen hauskan kissa-videon,
sekä muokatumman version edellisestä.
Ja tämä on kanssa hauska; rokkaava kisu. =)
Poika tykkäisi kissasta, mutta se astma... =/

Miustakin piti tulla vanhapiika,
joka kasvattaisi pelargonioita ikkunalaudalla
ja hoitaisi kissoja... ;D



Kävimme kahtomassa tänään jälleen erästä asuntoa,
josko siitä tulisi tuleva koti. Taas Nunnukka
erityisesti ihastui paikkaan. Jonnekinhan meidän
on pakko päästä majoittumaan ennen vuoden loppua...
Vuokrasuhde kun lakkaa silloin nykyiseen asuntoon.

Nunnukkakin voi jo paremmin. Hän voi pahoin ja
pyörtyi perjantaina... Satutti samalla häntäluunsakin...
-Olisiko anemia, alhainen verenpaine tms?
Testataan nyt rautatabletteja ja salmiakkia.
Soitan lääkäriajan hänelle huomenna.

Kotona meillä oli juhlaruokaa sunnuntain kunniaksi.
Niin kuin usein sunnuntaisin. Oli piknikpossupaistia
ja ranskalaisia, salaattia, valkosipulipatonkia
ja jälkkäriksi suklaamoussea, kahvia ja joulutorttuja.
Miihkali auttoi possupaistin kanssa. Hyvää oli.
Se on aina juhlaa, kun kaikki poikaset ovat saman
pöydän äärellä. Silloin on hyvä herkutella.
Ihan kuin olisi ollut jonkinlainen pikkujoulu. =)




Viikolla voi taas sitten syödä hernekeittoa.







.