Haluu roihun viereen!

Joko kurssipaikalla ja meillä,
on TOSI kylmää.
Tai sitten mä olen vaan vielä kipee... =(

Brrrr...
Aina vaan palelee.





Oispa takkatuli lähellä...

Yritin hillostuttaa itseäni kurssitehtävällä.
Mutta tehtävän aikaansaama kipinä, oli aika mitätön.



Kiitos ihanalle Miss Tiille autokyydeistä tältäkin päivältä!!! =)

Queen

Tässä on jotain... =)

Kaikki kaunis katoaa...

Leif Wagerin puolisona tunnettu
tanssitaiteilija Eva Hemming on myös poissa...

Näin tänään useita päiviä vanhan sanomalehden kurssipaikalla,
josta luin tuon uutisen. Meille ei tule sanomalehtiä...

Minä siis aika vähän seuraan uutisia ja tapahtumia maailmalta.
Erakothan elävät omassa kolossaan tiiviisti.

Eilisen suru-uutisen Kirkan poismenosta,
kertoi Hani meillä käväistessään.
Sitäkään en olisi muuten tiennyt...

Mutta Leifiin ja Evaan palatakseni:
He tapasivat toisensa (näin ainakin tarina kertoo) ensimmäistä kertaa
Katariina ja Munkkiniemen kreivi-elokuvan kuvauksissa.
Eva Hemming tanssi baletti-osuuksissa ja Leif oli uljas kreivi Mauritz...
Tuo kaunis satu oli lapsuuteni ihanin kotimainen elokuvaelämys
ja elokuvan balladi saa aina mielen herkistymään...


Minun suuri haaveeni oli,
että edes kerran pääsisin kuuntelemaan ja
katsomaan ilmielävää Leif Wageria näyttämön katsomoon...


Sitä hetkeä ei sitten koskaan tullut... =(
Hän oli varmasti hyvin sympaattinen ihminen...
Varmasti sellainen oli myös Eva Hemming.
Ja aivan takuulla sellaisia
ovat heidän molemmat tyttärensäkin.




Maailma on täynnä kiehtovia, ihania ihmisiä.
Ja me kaikki olemme täällä niin pienen hetken.


Pitäisi muistaa se vanha kiinalainen viisaus:

"Kun sinä synnyit
sinä itkit
ja ystäväsi hymyilivät.
Elä niin
että kuollessasi sinä hymyilet
ja ystäväsi itkevät."

Näin he kaikki poismenneet ovat eläneetkin.
Levätkää
unta rauhaisaa.
Te kaikki.

Alakuloa

Vaikka päivä kurssilla oli mukava
niin tuo uutinen veti maton alta:

Voi Kiril... =(



Miun matuska-Mamani laittoi tekstiviestin:
"Niin. Kun kaikkien on pakko mennä.
Valitettavasti nyt oli Kirkan vuoro."



Olit vieras,
mutta kuitenkin niin läheinen....




Uneen harso piirteet luo,
ja hämärtää.
Olet siinä hetken,
lämpö hämyyn jää.
Sua tahdon turhaan
tuntein koskettaa,
jää yö,
tumma tyhjyys...

Sä surun pyyhit silmistäni pois...
Säv&san: K.Halonen, K.Jernström, V.Salmi

Voittaispa lotossa!

Voittaispa lotossa ja saisi maksettua kaikki velkansa pois!
Sitten matkustaisi kaikkien rakkaidensa kanssa jonnekin
lämpöiseen pitkäksi aikaa...




Vaikka loppuelämäksi...

Esikoisen eka loma

Jake saapuu tänään lomalle!
Ekalle semmoiselle!
Kuulema kaverin kyydillä.
Ajaisvat vaan varovasti...

Kokkaan hälle jotain hyvää ja sauna odottaa
ja omat vaatteet...

Jee!
Ihanaa sulkea haliin
kauan (kaksi viikkoa) poissa ollut esikoinen... =)




Edit: sunnuntaina klo: 11.19
Ehdin jo pikkuhiukkasen huolestua, kun esikoinen saapui vähän
myöhässä. Mutta saapui sitten kuiteskiin!
Ja heti ovella haisteli että
-nam, sää oot leiponu!
Oli Pehmeää piparikakkua ja sunnuntaille suklaakaakkua. =)

Ihmeteltiin pojan ohuelta vaikuttavaa asustusta ja särmäreitä. =)


Jakella on aikamoinen yskä, ja lääkitsimme häntä hänen omilla vanhoilla
yskänlääkkeillään...

Kohta saavat omatekoista muusia ja kasslerpihvejä
ja jälkkäriksi ois sitä suklaakakkua vaniljajäätelöllä.

Poikasella on vielä huominenkin lomaa
ja pääsee hakemaan ajokorttinsa. =)

Lapsiparkani!

Nunnukka tuli eilen bussista ja alkoi heti kiskoa kenkiä jalastaan ja kailotti
samaan aikaan:
"Meillä olikin tänään ihan pikkuinen bussi. Se jätti taas tohon sinisen talon kohdalle!
Ja arvaas, se mukava bussikuski alko mun kohdalla juttelemaan, että yhtenä päivänä kun hän jätti matkustajia ulos tässä kohtaa niin sun äitis meinas mennä väärään taloon, ja mä keskeytin sen ja sanoin että
- Joo mä tiedän!"

Hehee!
Lapsiparka!
Mistä se kuski tietää että Nunnukka on mun tytär?
Miihkalinkin kuski on huomannut olevan Nunnukan veli.
Hmmm... Ollaanko me niin samannäkösiä? =)
Vai johtuneeko siitä, että me kaikki kiitetään
kyydistä bussikuskia...?







Miulle tulee muutes joskus bussissakin paha olo
jos istun taaempana.
Miun pitää nähdä koko ajan tie, minne mennään
ja mitä tapahtuu. Siksi jään ihan eteen istumaan. =)
Ja matkapahoinvoinnin syyhän on korvissa olevissa
tasapainoelimissä...
Toisin sanoen korvieni välissä. =)





.

Keskimmäisen puvustusta

Miihkalin lukio-opiskelut ovat tulleet siihen pisteeseensä,
että hänellä on seuraavaksi Vanhojenpäiväntanssit, ensi kuun puolivälissä...
Pukua olemme etsineet.

Eh, erittäin edullista... =)

Kengiksi lainataan esikoisen nahkakenkiä, samoin hänen yhtä kravattiaan.
Oma valkoinen paita on Miihkalille löytynyt, mutta se puku...

Ensin meinattiin ostaa pelkkä takki, kun pojalla on uudet tummat housut.
Mutta ehkä sen olisi sit hienompaa kuitenkin olla ihan kokonainen puku.
Ihan eka oikea puku pojalla...

Hui. Ensi vuonna hänkin tietty tarvii jonkinlaisen penkkaripuvun!
Ylioppilaspukuna käy sitten tuo vanhojenpäivänpuku...

-Ja hänkin saa takuulla kohtapuoleen myös kutsun armeijaan,
ja saa ylleen vihreitä pukuja puolentoista vuoden päästä...


-Mihin se aika on hujahtanut?






*lähtee treffeille Miihkalin kanssa miestenvaatehtimoon...*

Varo sauvoja!

Sauvakävely on muotia.
Sauvakävely tekee hyvää.
Sauvakävely on terveellistä.

Vai onko aina?


Useasti sauvakävelijät unohtavat sauvansa,
jos tapaavat reissullaan vaikkapa juttukaverin.
Yhtäkkiä mumma tai paappa laittaakin sauvat kainaloonsa
ja kääntyessään katsomaan kuka takana kävelee,
sauvat kääntyvät mukana takanatulijan eteen.

Sama tapahtuu, jos menet sauvakävelijän perässä
bussiin. Sauvat ovat yhtäkkiä silmiesi tasolla,
vaakatasossa. Myös rappuja ylöspäin mennessäsi
saatat olla vaarassa saada jonkun sauvojen piikit silmiisi...

Ja kaupoissa sama juttu: koskaan ei voi tietää, kääntykö
käsissään vaakatasossa tai kainaloissaan sauvoja kuljettava
immeinen jonnekin suuntaan, kumartuuko hän kenties
vai meneekö hän suoraan eteenpäin.

Muista siis varovaisuus lähestyessäsi sauvailijaa.

Omalle sauvakävelijäsukulaiselle olisi hyvä hankkia
kokoontaitettavat kävelysauvat...

-Kaikkien terveyden vuoksi. ;D

Naiskokki unessani

Näin toissayönä hassua unta. Näen tosi usein hassuja unia!
Unissani elän usein vaikka minkälaisissa seikkailuissa. ;D
Joskus tosin näen painajaisia koko yön...

Tämä uni oli kuitenkin hauskimmasta päästä:

Olin jossain TALOSSA. (Haaveissa on päivin ja öin että löydän joskus TALON jossa voin ja saan asua...)
Kokkailin vaaleassa, avarassa keittiössä omenapiirakkaa josta tulikin erityisen herkullista! Siihen tuli päällystäksi jotain vaaleaa vaahtoavaa ja piiraan maku oli suussasulava. Sitten ovikello soi, ja TV-kokki Teresa Välimäki oli ovella. Ihan kuin hän olisi ollut miun vanha tuttu! Hän tuli sisälle ja halusi maistella tuota mun piirakkaa.
(Keittiö oli lähellä ulko-ovea siis...)

Hän sai maistiaispalan ja tykkäsi kovin mutta oli hyvin totisen näköinen.
Hän kaivoi esiin lehtiön ja kynän ja halusi kirjoittaa ylös, mitä olin piirakkaan laittanut.
Mie vein piirakan piiloon, pois, jonnekin kylmiöön ja Teresa perässä kynän ja lehtiön kanssa ja utelee edelleen
jotta mitä piirakkaan tulee? Mutta mie en halunnut kertoa ainesosia hänelle, sanoin että se on MUN piirakka eikä sitä julkisteta eikä siitä tehdä telkassa tunnettua! ;D

Samalla voivottelin jotain tuuletuskanavaa, joka ei vetänyt ilmaa millään ja tuo Teresa sanoi, että joo, aikoinaan hän on jo puhdistanut ilmastointia, kun sinne kerääntyy kasveja..
(Oliko talo ollut ennen hänen?) Ja kun katsoimme kanavaan, siellä roikkui kuin liaaneina ruusupavun varsia ja aivan söpö ruusupavun kukka.. vaikka varret olivat alhaalta poikki. Unessa oli jotenkin muka ihan selvää, että kun olemme muuttaneet (?) taloon sinne on tullut kosteutta ja nuo ilmastointikanavassa olleet vanhat oksat ovat ruvenneet viheriöimään...;D
-No ilmankos tämä ei vedä, mää tokaisin unessa ja aloimme repiä alas köynnöksiä valkoisesta putkistosta.
Teresakin unohti piirakan...;D

Unessa katsoin ulos ikkunasta, puutarhaan, tyytyväisenä ja levollisena, ja huoneen puolella ikkunalaudalla
oli sammalta ja siinä sammaleessa kasvoi sininen yksinäinen orvokki...
Enkä mie unessa pitänyt sitäkään mitenkään ihmeellisenä. Ilostuin orvokista! ;D


Kaikkea se alitajunta tuokin unissa esiin...