Pääsiäinen meni menojaan

Pääsiäinen oli ja meni. Olin varautunut isompaankin gryysikseen ja jääkaapissa odotteli pashaa, mämmiä, suklaakakkua, lettutaikinoita, grillattavia juttuja jne. Lettutaikinat paistoin viimein eilen letuiksi ja iltapalaksi miehellä oli töiden jälkeen vähän erilaisuutta, tavallisiin iltavoileipiin verrattuna. Meillä oli myös lampaan sijaan pääsiäiseksi kengurun lihaa mutta meillä sai varikset hurjan hienoa ruokaa tällä seudulla niistä lihoista. Odotimme siis lihojen kanssa liian kauan ja ne piti lopulta heittää pois. Pahus.

Pihan puhtaanapitolaitos toimi tosi nopeasti. Kun paistelin lettuja ja ne ekat letut (tietty!) molemmista taikinoista, kahdella pannulla paistettuna menivät mönkään ja heitin ne pihalle, ei kolmen minuutin päästä pihalla ollut merkkiäkään ryttyynmenneistä lettusista.

Minulla aina epäonnistuu jotenkin 

se ensimmäinen lettu... 

Tapahtuuko tällaista kenellekään muulle? =)

Kuvat ovat morsiuskruunutaseteista, joilla on se ruma suomenkielinen nimike. Miulle ne ovat morsiuskruunuja. Ostimme ne ennen pääsiäistä vielä pieninä alkuina. 

Sunnuntaina ne aukaisivat ensimmäisen kukkansa, 

joka ei tuoksunutkaan yhtä hurmaavalle kuin muistelin, vaan ihan tärpätille? 

Tänä aamuna ne ovat näyttäytyneet parhaimmillaan. 

Suloisia kevään sanansaattajia ne ovat, vai mitä?

Ruukku on yksi Pikkuveljen minulle hiljattain antamista
kivoista suojaruukuista, eli kukkien oikea muovinen
ruskea ruukku on tuolla kivasti piilossa. 

Pihalta on lumet sulaneet jo niistä paikoista, jossa ei ole kävelty, johon ei ole työnnetty lisälunta lumikolalla, tai johon eivät lumet ole romahtaneet miltään katolta. Noissa nimenomaisissa paikoissa on vielä kasapäin lunta. Kukkapenkkien päälle koetin ensin heitellä vielä lisälunta, etteivät vielä nousisi hennot alut tänne yöpakkasten maailmaan, mutta aurinko sulattaa päivässä sen heitellyn lumen pois mustan mullan päältä, lämmittäen multaa houkuttelevasti. Nyt ne lähistön lumihangetkin ovat poissa joten en voi kuin katsella kasvavia tulppaanin ja muiden kukkien alkuja ja toivoa etteivät ne pakastuisi. Ja ettei tuhma ukkofasaani niitä sipuleita taas söisi...