Satumaisen kaunis aamu ja varsinkin hiljainen,
onhan sunnuntai. Kuva napattu ulko-ovelta.
Kuvassa mm se meidän oma haltijapuumme...
Kuvassa mm se meidän oma haltijapuumme...
Mikä voisi mennä näin kauniina
talvipäivänä pieleen?
*************
Sunnuntain kauppareissun kotimatka,
mielessä idea siitä että voitaisiin vaikka molemmat kuvata talvisia maisemia,
voi kuitenkin päättyä hassusti, varsinkin jos ennestään oudolla tiellä ei ole
lainkaan aurausmerkkejä ja oja alkaa yllättävän aikaisin...
En ehtinyt edes pelästyä, vaikka siinä tajusikin,
ettei auto millään nouse takaisin tielle,
vaikka Hani kuinka käänsi rattia vasemmalle...
Auto ajautui väkisin ojan pohjalle niin etten päässyt
ulos omasta ovestani vaan konttasin vaihdekepin yli ja
selkävaivainen Hani auttoi mut ulos.
*************
En ehtinyt edes pelästyä, vaikka siinä tajusikin,
ettei auto millään nouse takaisin tielle,
vaikka Hani kuinka käänsi rattia vasemmalle...
Auto ajautui väkisin ojan pohjalle niin etten päässyt
ulos omasta ovestani vaan konttasin vaihdekepin yli ja
selkävaivainen Hani auttoi mut ulos.
*************
Jos näet auton ojassa pihatien perukoilla,
ja jonkun mieshenkilön koputtelevan oveasi,
avaa ihmeessä ovi, kun hän olisi vaan kysynyt,
olisiko lähistöllä kellään traktoria, jolla auton olisi voinut
kiskaista pois ojasta.
(Traktoriapu olisi ollut edukkaampi kuin reilun tunnin
päästä paikalle saapunut kallis hinauspalvelu...)
päästä paikalle saapunut kallis hinauspalvelu...)
Tai jos näet auton näin ja pariskunnan palelevan auton lähellä,
tiellä ajellessasi, pysähdy kysymään,
tarvisivatko he apua. Katso ovatko kunnossa...
**************
Kiitos ystävälliselle ja reippaalle
amerikkalaislapion omistaneelle hinauspalvelun miehelle
nopeasta toiminnasta.
amerikkalaislapion omistaneelle hinauspalvelun miehelle
nopeasta toiminnasta.
****************
Kiitos myös kahdelle mieshenkilölle
siinä ainoassa paikalle pysähtyneessä autossa
jotka tarkistivat että olemme ok
ja että hinausauto oli tilattu.
He kertoivat, että samassa paikassa oli viikkoa
aikaisemmin ajanut ojaan pakettiauto.
Silti mitään aurausmerkkejä ei oltu tienpenkkoihin
paikallisen tienhoitopiirin toimesta lisätty...
Miehet menivät ohi toisenkin kerran siinä vaiheessa
kun hinausauto vinssasi autoamme tielle, hidastivat,
ja he näyttivät meille pystyjä peukkuja.
kun hinausauto vinssasi autoamme tielle, hidastivat,
ja he näyttivät meille pystyjä peukkuja.
Kiitos.
Eleenne lämmitti meitä,
jotka jo olimme vähän kylmissämme.
Onneksi ei sattunut Latea eikä Unaa.
Auto vähän kärsi mutta se on vain peltiä ja muovia...
Onneksi ei sattunut Latea eikä Unaa.
Auto vähän kärsi mutta se on vain peltiä ja muovia...
12 kommenttia:
Onneksi olette kunnossa!
Itse olen pysähtynyt kun näin postiauton pitkällä pellolla. Oli pakko käydä tarkistamassa, että kuski oli ok. Kuski kertoi, että oli kunnossa. Oli vain auto aurannut itsensä pitkälle pellolle. Kysyin vielä kerran, että olethan sinä kunnossa, tarvitseeko hän esim. Ambulanssia. Sanoi olevan kunnossa ja ulos ei näkynyt mitään, että hän olisi lyönyt itseään. Kertoi, että oli jo soittanut apua ja voimme jatkaa matkaa.
SS
Onneksi niin, kiitos SS. ♥
Sää oletkin erityinen ja ihan varmasti huolehdit siitä, ettei kukaan avuntarpeessa oleva jää huomioimatta... ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Ensinnäkin, kaunis on halitjapuunne. Mikä se on lajissaan?
Toiseksi, itsekin opin pian tähän yksin jääneenä, että metsätieni pitää merkata hyvin. Pienen ojan ylittävälle sillalle olen laittanut heijastintikut ja muualle tavalliset risut sojottamaan.
Mutta tuollainen tilanne on minullekin sattunut, kun tie viettää ojaan ja on liukasta. Onneksi on auttavaisia ihmisiä!
Ihastuneena omaan poikaani, kiitin mielessäni, että samoin hän pysähtyi erään pysähtyneen auton viereen metsätiellä kysymään voiko auttaa. Kyllä tämä on jokaisen velvollisuus.
Meille kävi samalla tavalla kerran, vuosi-pari sitten....aura oli aurannut vielä niin reunaan, ett yhtäkkiä oltiin HUMS vaan ojassa, ei tosiaan kerinnyt edes pelästyä. Meitä yritti auttaa sieltä pois yks henkilöauto, vaan voima ei riittänyt, mutta kun tuttavalta joka asui siellä päin soittelimme traktoria, niin hän ei ollut kotona, mutta soitti yhden yhteisen tuttumme meille avuksi neliveto autolla. Jonkun aikaa saimme tiellä palella ja itselläni oli juuri flunssainen olo silloin, niin se tietysti sitten paheni jonkunverran. Mutta muuten hyvin siitä selvisimme :)
Haltijapuumme on hopeapaju. Vanha sellainen. Valitettavasti siitä oli pakko sahata yksi kuollut oksa pois, vaikka se oksa oli varsin koristeellinen...
Poikasi oli hyvä ihminen. <3
Leila, niin olet sinäkin. Kiitos. <3
Äidilleni kävin niin, että kun hän oli ajanut metsään ja äiti verissäpäin (otsassa oli lasinsiruja) pääsi tielle niin vasta kolmas auto oli pysähtynyt ja vienyt äidin sairaalaan. Äiti oli kyllä siinä uskossa, että olisi voinut jatkaa matkaa, jos auto olisi saatu metsästä pois (äiti taisi olla shokissa). Auto meni lunastukseen. Äiti selvisi muutamalla verisellä haavalla, isoilla mustelmilla siitä, mutta kovin kylmäsi se ajatus, että vasta kolmas auto pysähtyi katsomaan miten äiti voi.
SS
Minä vasta kotona aloin palelemaan kovasti, hengitys alkoi vinkumaan ja tarvitsin erikoisannoksen astmalääkettä ja seuraavana yönä en saanut oikein nukuttua....
Ei tuotakaan olisi henkilöautolla saanut tuolta pois, sen verran oli tiukassa.
Mies sanoi että tuo oli kanssa sellainen auramiehen erikoinen, eli ihan täpärästi oli aurattu kyllä...
Hui kamala! Oli onni onnettomuudessa että äidillesi ei pahemmin käynyt.... <3
Ei nykyihmisiä, kiireisiä sellaisia, kiinnosta miten lähimmäisten on käynyt....
!onneksi olette kunnossa! < 3
t Sini
Kiitos Sini. ♥
Vähän pelkäsin sitä kun Hanilla oli jo selkä kipeä ennestään, että kipuilu pahenisi...
Mutta selkä on kuulema samanlainen. Hani on ollut pahemmissakin ojakosketuksissa, kun sitä rallia harrastaa...
-Olen tosin hänelle sanonut että nyt jäi ne rallit, kun selkä on alkanut oireilemaan. Pelkään aina kun hän on ralliautossa. =(
Lähetä kommentti