11.12.2012
Pimeät talviaamut...
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ui! Tuolta se tuntuu useimpina aamuina. Toisaalta voisi vielä unohtua uniseen haavemaahan, toisaalta todellisuus ja uteliaisuus siitä, mitä se tuokaan tänään tullessaan, voittaa yleensä mittelön.
Elämänilo ja uteliaisuus. Niillä täällä mennään yleensä. Silloinkin, kun työt painaa ja se unimaailma on kertakaikkiaan houkuttelevampi vaihtoehto.
Heipsan Jovelaan. =)
No eikös? TUolta miusta tänä aamuna tuntui. =)
En mennyt kuiteskaan sitten takaisin nukkumaan. =)
Lähetä kommentti