5.10.2012
Viestejä ikävä
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Tosi kaunis runo ja niin totta..Jälkiä on meistä joka paikassa, matkalla elämän.
Totta! Kiitos viestistä Uma!
Ennen oli ikävä kirjeitä! Tai kortteja! Väliin oli ikävä että joku muuten huomaisi.
Täällä on ikävä kommentteja. Nekin ovat jonkinlainen vastaus. Koska blogikin on jonkinlainen kirje.
Tarkoitko tätäkin?
Kiits Harakka ja Leila.
Joskus esimerkiksi ystäväpiiristä jotkut tärkeät katoavat. Maailma vie mennessään...
Lähetä kommentti