12.10.2012
Sadetta pidellen...
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Hieno ajankohtainen runo.
On niin ajankohtainen ja hieno runo:) Omistan punaiset nokialaiset kumpparit mutta en tiedä mihin ovat kadonneet! Niitä on haettu kissojen ja koirien kanssa:)
Kyllä nyt täytyykin olla jonkinlaiset kumisaappaat, kun muuten varpaat kastuu, sillä vettä sataa aina vaan...
Hieno runo. Täällä on vaihteeksi poutaa.
Kiitokset Sylvi,
Evangelina
Harakka
ja Tuulia. =)
Täällä alkaa jälleen lauantaiaamu pilvisenä. Kukat eivät enää jaksa kukkia eikä puissa ole enää oikeastaan lehtiä. Pihamme kaipaa vaahteroita... =)
Muistakaa varoa jalkojen kastumista ettei tule flunssa. =)
<3
Kumpparit on tämän ajan paras jalkine ilman muuta, sekä villasukat siellä.
Una, sinun pitää hankkia kumpparit tai toivoa joulupukilta jo hieman ennakkoon.
Aimarii =)
Villikset on koko ajan jaloissa. =) Tai niin, ehkä ulkona joskus on sellaiset jalkineet ettei villikset mahdu.
Taitaa olla nuo runosanaset jo noin viiden vuoden takaa. =) Yhdet punaiset kumisaappaat ovat tummuneet tässä parin vuoden aikana Pikkutalon pihamaallakin. =)
Lähetä kommentti