28.12.2011
Hiukan lunta, paljon vettä ja vähän jäätä
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
12 kommenttia:
Hienot kuvat!
Niin kauniita, herkkiä ovat ihanat kuvat Una!
Voi kun henkäisin taas kuvistasi!
Kaunista!
Kaunista ja herkkää.
Oi! Kiitokset teille!
Auringoton joulukuun 25 pv:n iltapäivä näissä kuvissa. Kohta alkoihin sitten sade joka söi kaiken lumen ja toi myrskyn...
Ihanaa uutta vuotta toivottelen sinulle.
Kiitos Kaarnikka, siulle samoin. =)
Tuokoon tuleva vuosi kaikkea hyvää... =)
Voi miten kaunista!
Kiitos Helena =)
Luonnosta saan voimaa... <3
Ihan henkeäni haukkoen katselin kuviasi, niin jotain ihanan kauniita!!!
Kiitos Harakka, mutta voi,
ei näitä voi verrata ollenkaan siun ihaniin valokuviisi! <3
Nyt meillä on jälleen luntakin, kun se oli kadoksissa tuon 25 joulukuuta jälkeen ihan eiliseen asti. =)
Lähetä kommentti