5.10.2011
Punastuksia
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Aina vaan tämä saa yhä tykästymään. Tuo uus "otsikko" on :D
Hih,
Luin juuri jostain kauhean tieteellisen selostuksen miksi puiden lehdet ovat syksyllä juuri punaisia ja keltaisia. Tykkään kuitenkin enemmän tästä sinun versiostasi.
Oot aina niin ihana, John! =D
Juu, tääkin oli jo vanha... mutta mun runosuoni ei syki uusia sanoja, jostain kumman syystä, siksi suollan tänne näitä vanhoi runosanoi...
Nyt miettii vaan tätä remppaa...
Kiitos Trina! =D
Tiede on joskus tylsää... =)
Lähetä kommentti