Aina voi ja kannattaa haaveilla.
Pienistä asioista, suurista asioista, tulevaisuudesta...
Kaikkea sellaista
kannattaa miettiä
joka saa hymyn huulille. =)
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
5 kommenttia:
Niin. Se pitää elossa. Tuo TOIVO.
Hienosti sanottu ja niin totta.
Näin on.
Haaveita pitää olla.
Haaveita on hyvä tavoitella vaikka ei aina saisikaan.
Niin juuri Anna! =)
Kiitos Villiviini. =)
Näin sen täytyy olla, Sylvi. =)
Nunnukka-rakastyttöseni: nää on mun pieniä haaveita, eli tollanen lasikupu, huoh... Tää on reissukuva, eli eräässä puodissa kuvattua... =))))
Aamu, noin se on. Koskaan ei saa lakata haaveilemasta... =)
Lähetä kommentti