17.7.2011
Geranium sylvaticum
Labels:
Unan runokortti
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

5 kommenttia:
Vielä hetki kesää ja toivottavasti syksystä tulee myöskin upea.
... ja aamukosteaa pihan ruohoa, joka pesee varpaat.
Ari toivotaan tosiaan että syksykin hellii täällä pojoisessa taapertavia. =)
Rankkasadetta ja rakeita ei enää tarvittaisi, kiitos.
Sellaista kevyttä sadetta, joka kastelee kasvit ja raikastaa ilman, toivotaan silloin tällöin. Öisin vaikka?
Aamu, olisipa täälläkin sellainen piha, että sinne voisi mennä paljain jaloin. Tämä piha on täynnään lasinsiruja... =/
Mutta onnea se on, kun saa paljain jaloin kipitellä. =)
Keskikesän unelmia, suloisia sellaisia.
Kiitos Anna. =)
Ne kesän pahimmat helteet ovat kuulema tulossa vasta... Huoh...
Lähetä kommentti