2.6.2011
Säteitä
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
14 kommenttia:
Kiitos.
Tämä valaisi päiväni.
Toi hyvyyttä vahvalla tavalla.
Nätti kuin potsin pylly!
Kaunista.
—Päivät kuin unta vain...
Kaunista sädetystä
Olet aivan oikeassa :)
Kaunista. Niin kaunista.
Älä säikähdä kun käyt blogissani
:-D Paljastin vaan oikean nimeni!
Aurinkoisia päiviä Sinulle.
Niin, mikään kaunis ei voi hävitä rumuudenkaan alta
Mahtavaa
Hieno, jotenkin jykevän oloinen siniharmaa sävy.
Hmmmm...
Jostakin syystä, kun Blogger päivitteli pari päivää blogeja, kaikki aiemmat kommentit tästä postauksestani katosivat!!!
Löysin ne kuitenkin sähköpostistani!!
Kiitos siis teille kaikille:
Puujalka
Sirpa
Arleena
Esa Suomaa
Jip
Pappilan Mummo
Maire
Savu
Harmaasusi
sekä Aamu, jonka kommentti ainoana enää tässä näkyy...
Miten ihmeessä blogger pystyi kadottamaan kommentteja blogista???
PS: Aamu,
siinä lasin pinnassa taisi olla sellainen sinertävä kalvo heijastuksen vähentämiseksi...
Runosi ajatus laajenee vertauskuvaksi.
Marjatta,
sie näet enemmän. =)
Näin se on...
Lähetä kommentti