7.6.2011
Niin totta...
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Aivan oletko muuten huomannut niiden lyövän aina rantaa oli tuulen suunta mikä tahansa.
Ari, näin on...
Vesi kaipaa maalle
je me aalloille? =)
Jotakin maagista vedessä on.
Olen onnellisimmillani silloin kun asun veden lähellä. Nyt on kyllä matkaa rantaan :-(
Mutta, eihän sitä koskaan tiedä!
Lähetä kommentti