Vasta eilen bongasin tämän kevääni ensimmäiset sinivuokot, mutta eihän minulla eilen ollut kameraa mukanani joten turvaudun vanhaan kuvaan...
6.5.2011
Kevätkevätkevät
Vasta eilen bongasin tämän kevääni ensimmäiset sinivuokot, mutta eihän minulla eilen ollut kameraa mukanani joten turvaudun vanhaan kuvaan...
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Ihanan herkkä kuva sinivuokosta!
Niin Sinisen ihana,
että siihen ihanuuteen
unohtuu...silmät sielu
ja koko Talviränsistynyt
harmaa ihminen.
Kun siitä toipuu,
on pelkkää sinistä hymyä! ☺
Kiitos ihanat Sirpa
ja Herne! =)))
"Blåsippa ute i packarna står, niger och säger att nu är det vår....
Kaunis sinivuokkokuva.
onko kauniinpaa
Oi, niin kaunis ja niin todela herkän näköinen kuva sinivuokosta!
Kiitos Sylvi
Hannele
ja Harakka =)))
Kaunis, hentoinen kuin sinipilvi.
Kauniisti sanottu, Pekka. =)
Lähetä kommentti