Eli Siperian sinililja, Scilla siberica, tutummin scillana tunnettu,
tavataan tähän aikaan useissa puutarhoissa...
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
2 kommenttia:
Juu, Scillaksi minäkin ne tunnen. Eivätkö olekin ihania! Meillä on piha täynnä noita! Ja näköjään kaikkea muutakin, mitä minä en tunne. Tosin se nyt ei mikään uutinen olekaan :D
Heli, Idänsinililja kuulostaa ehkä eksoottisemmalta. =))))
Ovathan ne kauniita jos niitä on paljon. Menee kuitenkin vuosia ennen kuin piha on keväällä sinisenään näistä jos, niin kuin täällä meillä, pihassa ei ole mitään ennestään. =) Sinä siis olet päässyt vanhaan pihapiiriin?
Lähetä kommentti