...
Kenen käsi ensimmäiseksi
kopautti oveen kolmesti?
Kuka oven avasi
toisen kättä kätteli?
Ken avaajan sormia suuteli?
Jäikö muukalaiseksi?
Muuttuiko tutuksi rakkaaksi?
Runo- ja Valokuvatorstaissa ollaan
tänään Vierailla poluilla, oudoilla ovilla.
PS:
Tämän postauksen liitän myös uudeksi, haastenro 250
kuvaksi/runoksi, koska miun mieltäni yhä kiehtovat nämä
erään etelänreissun mystiset ja aikalailla karmivatkin ovenkolkuttimet...
Kuva sinänsä herätti sekä kylmiä väreitä että ihastusta.
-Kuva sitäpaitsi on kaukaa haetuin kuvani
koko torstaiblogiosallistumisteni historiassa... =)
Kenen käsi ensimmäiseksi
kopautti oveen kolmesti?
Kuka oven avasi
toisen kättä kätteli?
Ken avaajan sormia suuteli?
Jäikö muukalaiseksi?
Muuttuiko tutuksi rakkaaksi?
Runo- ja Valokuvatorstaissa ollaan
tänään Vierailla poluilla, oudoilla ovilla.
PS:
Tämän postauksen liitän myös uudeksi, haastenro 250
kuvaksi/runoksi, koska miun mieltäni yhä kiehtovat nämä
erään etelänreissun mystiset ja aikalailla karmivatkin ovenkolkuttimet...
Kuva sinänsä herätti sekä kylmiä väreitä että ihastusta.
-Kuva sitäpaitsi on kaukaa haetuin kuvani
koko torstaiblogiosallistumisteni historiassa... =)
...
41 kommenttia:
Oooh, onpas herkkä ovenkolkutin. Runosi kertoi kaiken!
Huh kun oiken karmii tuo kuva. Totisesti "vieras" ja "outo" heräävät siinä henkiin.
Runonsäkeesi sen sijaan tuovat minulle erilaiset tunnelmat; kiinnostus herää, ajatukset alkavat askarrella...
Upeita ja ajatuksia herättäviä, sekä ovenkoriste että runosi.
Onpa erikoinen ovenkolkutin
Hyvin keksiliäs runo omaperäisen ovenkolkuttimen rinnalla. :)
Kolkutin on erikoinen mutta tuollaisen voisin ottaa vaikka omaan oveeni. Runon tarina on ihana!
Mielenkiintoinen kuva, hieman jännäkin on tuo ovenkahva. Kaunista pohdintaa.
Siinäpä onkin elegantti kolkutin! Jos haluaisin oveeni kolkuttimen, niin ehdottomasti tuollaisen.
Kaunista, kaikkineen.
Ihana ovenkolkutin ja tekisipä itsenikin mieli astua tuosta salaperäisen oudosta ovesta sisään. :) Runosi on tosi ihana. :)
Hui, vähän pelottava kolkutin mielestäni.
Kaunis yksityiskohta ovessa. Noin se runon tarina etenee ja loppu on salaisuus
Tuohon en uskaltaisi koskea - karmiva ovenripa!
Mutta runo on hieno, ja tuo ripaan jopa vähän sympaattisuutta..
Jopa on erikoinen! Hassunhauska. Vois tuota kyllä pelästyäkin.
Jo pikaisella kierroksella kuvasi outo kolkutin vai ovenripa hätkähdytti. Tyylikäs ja samalla säikäyttävä, Aivankuin kummitus avaisi täällä tulijalle oven
Outo tosiaan!
Oudolla ovella jännittäisi muutenkin, saati sitten tuommoisen edessä.
Vaikuttava kolkutin teillä! Mä haluan myös tuommoisen...
Ompa pelottava. Peikko ei kyllä uskaltaisi koskea.
Oh, mitä jos tuo tarttuukin käteen kun yrittää sillä kopauttaa --
Johan on kahva, päivää, päivää.
Kiitokset teille
Kiirepakolainen
Rita
Kiki
Pappilan Mummo
Maria
Savisuti
Aino
Elegia
Vilukissi
Tarjuska
SusuPetal
Arleena
Pankin talkkari
Maiju
Helinä Hukka
MK
Erikeeper
Isopeikko
Kutuharju
Sylvi
Hauskaa oli huomata miten ovenkolkutin jakoi tasaisesti mielipiteitä siitä pitävien ja siitä kauhistuvien kesken. =)
Näin tämän oven ja sen kolkuttimen syksyllä reissullamme Mallorcalla Palman vanhassa kaupungissa.
Minusta se oli erittäin mielenkiintoinen ovi, kuten monet ovet ovat.
PS: Miekään en hipaissutkaan kolkutinta. =) Mistä sen tietää vaikka olisi käynyt kuten Kutis tuossa pohti... ;D
PS:
Kuten avaimenreijästä saattaa päätelläkin, kolkutin oli siron naisen käden kokoinen... =)
Una, sain juuri runokirjasi :)
Hurmaavat kuvat ja ihastuttava nauhakirjanmerkki, joka merkkaa ekaa runoa ja puhuu minulle Unan sanoilla: "sormenpäittesi kosketus hento..."
HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ SINULLEKIN - Rita -
Kiitos Rita-pieni!
Ihanaa Rita, jos tykästyit niihin... =)
OLen onnellinen jos saan tuottaa toisille iloa.
*hymyilee nyt iloisena*
Entä, jos ei tietäisi tuosta ovikolkuttimesta ja pimeässä ottaisi siitä kiinni ja tuntisi sormet omissaan?
Runo on just eikä melkein kolkuttimen kanssa.
Ja käsi kädessä kolkutan taloon autioon - ja se minua niin ravistaa.
What a beautiful door handle! I wonder if the key matches it?
Eihän sitä aina tiedä, mitä minkin oven takana. Kannattiko edes kolkuttaa?
Huh, ensin pelästyin, sitten ihastuin kuvaan. Täyskymmpi haasteeseen. Hieno runosi haastaa pohtimaan pidempäänkin.
Aivan Aimarii... =)
Sininen, tämä käsi voisikin vähän ravistaa... ? =)
Judy, I think it's somebodys door and the key must matches. =)
The door was in Palma of Mallorca at september...
Helanes, mie en kolkuttanut. =)
Mehtäsielu,
kuvasin tuolla reissulla paljon ovia, kolkuttimia, ikkunanluukkuja ja parvekkeita.
Kaikki niin erialisia kuin meillä täällä kylmässä Pohjolasa.
Ei meillä ole oikeastaan edes kolkutinperinnettä, kun kaikilla on ovikellot... =)
Kaunis kokonaisuus, herkkä runo ja kaunis kolkutin.
Aivan hurmaava kolkutin. Suloinen runo.
Hyvä sana-kuva yhdistelmä.
Sinä teet kaikesta taidetta
Voi kiitos Kaari3,
Tanssiva Harmaa Pantteri,
Harmaasusi
sekä Jip, (miten kauniisti sanottu!!=) )
Nuo torstaiblogit
saavat aikaa tällaista.
Ajatuksia
ja kuvia muistoista. =)
Harkittu kokonaisuus... kaunis runo ja persoonallinen kolkutin.Itsekin seuraan ja kuvaan ovia... moista ei ole tullut vastaan
Ompas kaunis aihe kuvaan !! ja teksti sopii siihen erittäin hyvin ja otsikko oudoilla ovilla !
Varsin hyvä oivallus jota hieno kuva tukee ajatuksella sekä huumorilla! hienoa Una!
Kaunis kolkutin. Upea runo.
Kaunis kolkutin, kuvaan sopiva hieno runo!
Kiitos Ritva,
Nukke,
Ari,
Arleena
sekä Miiwii. =)
Toivon joskus pääseväni uudelleen katsomaan tätäkin kolkutinta. =)
Lähetä kommentti