...
♥
♥
♥
...
21.12.2010
Kaktuskin kukkii
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
ihan hyvin opetettu
Ihana kuva!
Tota en tajua kuinka ihmiset saa noi kaktukset kukkimaan, itsellä ne kukkii sen kerran ja se siitä ;-)
Melkein kaikki muu meillä kasvaa ja kukkii, tuo ei.
Äidillä oli ennen valtavan iso joulukaktus joka vietti kesät unohdettuna takapihalla.
Ehkä mie vaan sitten vahdin kaktuksia liikaa.
Toivottavasti muuttomatka onnistuu kaktukseltakin.
Ihan kun varpaat :)
Hannele, eikö vaan? =)
Yaelian, Kiitos. =)
Suvi, hmmm... niitä pitää näännyttää kesä ulkosalla...
Mk, juu, juuri tuo on oikea kasvatustapa kaktuksille. =)
Pitää vaan muistaa ettei unohda sitä pakkasiin asti pihalle... =)
Isopeikko, niin muutes onkin... =)
PS: Ja tämä oli kuva-arkistosta. Kaktus kukki jo kauan sitten eikä sitä enää ole edes olemassa...
Lähetä kommentti