...
11.11.2010
Ovien maailma
Labels:
Reissukuva,
Sony DSC-H2
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

9 kommenttia:
Miten osuva kuva ja teksti. : ) Tämä tuli minulle niin sopivasti, sillä viime aikoina osa ovista on ollut hieman jumissa...
Tämä on niin totta.
Ainoa lukituttu ovi on kahlittu ajatus.
Kannattaa kyllä nähdä tuo vaiva, pyrkiä hankalimmankin oven läpi - tämä kuitenkin mielessä:
Kaikkea saa tehdä.
Kaikkia ovia pitää tempoa,
kaikkia kuita kurkotella.
On vain yksi ehto,
elinehto:
Värisevää sielua ei saa tallata.
(T. Tabermann)
Hyvin sanottu, toivon että näin on.
Välillä on liikaakin lukittuja ovia.;=)
se on näin..
Ovi, on askel uuteen.
Ovi, menneen taakseen sulkee.
Ovi, jakaa ja yhdistää.
avaa elämäsi ovia=)
Kiitos
Verna
Sooloilija
Ari
Clarissa
Tuija
Krisse
Anna
Hanne
Tietenkin on olemassa ovia
joita ei halua avata...
Lähetä kommentti