...
Taraxacum officinale
Voikukista on viimeinenkin hahtuvaliitovarjo lentänytja ne ovat ihan kaikkensa tälle kesälle antaneet...
♥
...
3.7.2010
Toiset ovat jo menneet
Voikukista on viimeinenkin hahtuvaliitovarjo lentänytja ne ovat ihan kaikkensa tälle kesälle antaneet...
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Ihmiset vanhainkodissa muistuttavat hiukan noita...
Tyhjä pesä, tyhjä syli ...
Niin noita näen takapihalla kun Niro ei voi muka niitä ajella, henno ja naapurit kiristelevät hampaitaan. Sama juttu siis sinulla. Ensi vuonna niitä on siis vielä enemmän.
Jokseenkin surullinen kuva
Vähän hattivatin muotoja...
Mielestäni tosi onnistunut kuva. Näitä ei ihan tuosta vaan itse edes huomaisi kuvata. Ovat kauniita omalla tavallaan tässä kuvassa.
Tuo voikukan botaaninen nimi on yksi niitä harvoja, jotka on jäänyt kouluajan kasvistostani mieleen.
Olin tämän postannut jo etukäteen ennen viikonloppureissulle menoa ja nämä kuihtuneet kukat tulivat mieleeni siinä vaiheessa kun lauantaina huomasin kaupan kassajonossa iltapäivälehtien lööpit...
Hänkin oli jo antanut kaikkensa...
Kiitos
Jarna
Isopeikko
Marjaisa
Pieni Lintu
Aamu
Runotalon Sari
Aamu
Kuvasin nämä vieraalla paikkakunnalla ojasta.
Ei siis ihan kotipihassa...
Ihanasti osaat nähdä kaikessa kauneutta.
Kiitos JL =)
Lähetä kommentti