♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Mitä kuuluu hän kysyi
Jäin pohtimaan hetkiseksi
Rykäisin arasti
Aloitin puheeni
Hän pysäytti pian tulvani
Pitäen enemmän siitä
oman äänensä
kertomasta tarinasta
-Una Reinman-
...
20.4.2010
Älä jaksa
...
Mitä kuuluu hän kysyi
Jäin pohtimaan hetkiseksi
Rykäisin arasti
Aloitin puheeni
Hän pysäytti pian tulvani
Pitäen enemmän siitä
oman äänensä
kertomasta tarinasta
-Una Reinman-
...
Mitä kuuluu hän kysyi
Jäin pohtimaan hetkiseksi
Rykäisin arasti
Aloitin puheeni
Hän pysäytti pian tulvani
Pitäen enemmän siitä
oman äänensä
kertomasta tarinasta
-Una Reinman-
...
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Niinpä, kaikki eivät halua kuulla, vaikka tekevät, kuten hyviin tapoihin kuuluu ja kysyvät:mitä kuuluu...
Näitä löytyy..aina...valitettavasti
Niin,liian usein malttamattomana odotetaan omaa puheenvuoroa ja siinä sitten toisen jorinat jää jalkoihin,menee puolelle korvalle.Mutta tuo nyt on kaiken huippu,että kehdataan kysyä kuulumisia,eikä vaivauduta oikeasti kuulemaan,miten hän tänään kokee elämänsä. Oikein hyvää päivänkulkua tänään sinulle Una,toivon hyviä kuulumisia! ;)
Itselle tulee tuommoisesta olo "ai jaa, et sitten halunnut ihan oikeasti tietää minun kuulumisia, no mitäs minusta, anteeks vaan että olen olemassa" Mutta ei välitetä, se on niiden pienuutta, niillä on niin pikkiriikkinen maailma, ettei se ulotu itseä kauemmaksi.
Näinpä, huomaan itsekin tuollaiseen sortuvani tai en vastavuoroisesti kysy toisen kuulumisia.
Tänäänkin kuuntelin ehkä samantyyppistä äänisaastaa. Annoin tulla..ja mennä.. kuuntelin, kuten oli tarkoituskin.
Sitten sanoin,- sinusta on tainnut tulla - vanha! Eikä siinä kuin naurahdettiin.
Eikä se mieltäni jäänyt kaivamaan.
Tämä on suurten ikäluokkien elämää.
Näitäkin aina joskus vastaan tulee..!
Inkivääri
Krisse
Virva
Valokki
Rita
Anna
Harakka
Muokkasin hieman sanoja runosessa.
Nyt se on arkisempi niin kuin se kuuluikin olla.
Joskus tosiaan tuollaistakin tapahtuu...
Itselläni on PAHA paha vika:
en ole utelias.
Usein en edes ehdi kysyä mitä sille toiselle kuuluu, koska hän kyllä kertoo sen kysymättäkin...
Ja sitten on jo mentävä, heippa...
Kyllä, nyt rytmittyy vielä paremmin ja asian sisältö tulee vielä ytimekkäämmästi esille.
Kiitos Rita =)
Lähetä kommentti