Betonisia ja teräksisiä monumentteja.
Pehmeämmillä elementeillä kehystettynä.
Mieluummin sitä katselisi tuulen muovaamia
kiehkuroita lumessa. Lumidyynejä ja lumivuoria.
Kuin lapsena hiihtoreissulla...
-Sitä suksenkatkaisuhyppyrimäkeä
en toki uudelleen haluaisi kokea. =)
-
6 kommenttia:
Hih, minä melkein laskisin vielä siitä suksenkatkaisumäestäkin :D. Tosin saattaisin tehdä niin kuin silloin ipana-iässä, ensin katkaistaan sukset ja sitten vasta mäkeen :D!
Oon lähdössä hankien keskelle Kainuuseen maaliskuussa, oi sitä iloa! OIKEAA lunta!
Hahaa Heli =)
Ai niinkös teilläpäin? =)
Kainuussa onkin oikea talvi.
Sellainen kuin lapsuusmuistoissa. =)
Herätät muiatoja.
Hannele =)
On vanha sanonta
jotta:
Elätä muistoja
mutta älä elä niissä.
Sitä ei aina muista ettei eläisi...
Kyllä minä mielelläni aina olen noitakin maisemia katsellut.
Vallan pahuksen paljon mieluummin, kuin muistellut niitä kansakoulun hiihtotunteja, jolloin sukset menivät mäkiä alas puiden molemmin puolin, minä en...
Siksi hiihdänkin nykyään vain tasamaalla.
Tienpäällä =)
Miun alaluokkieni hiihtoreitti meni osaksi meidän pelloillamme, tutuissa maisemissa. =)
Ei ollut puita tiellä.
Sukseni katkaisin omilla hiihtoreiteilläni, kun joka mäestä oli muka laskettava... ;D
Lähetä kommentti