Translate

17.12.2008

Kuusista vielä...

Vaikka kuvassa onkin iizi-puuroa, kuten
lapset sanoivat pieninä... =)
-Teki niin mieli riisipuuroa että piti keitellä.
Päälle sokeria ja paaaaljon kanelia. Ja jo
valmistusvaiheessa laitan mukaan vaniljasokeria... =)
Ja tsot-tsot. Ette sano mitään sokerista.
Vaikka mä olenkin kuulema niin *sweet,
etten tarvitsisi sokeria. ;D

















Mutta niistä kuusista:
kurkistelin joulukuusien hintoja...
Kävin torilla ja katselin mainoksia.
On ne hinnoissaan.
Mutta onhan se ihan ymmärrettävää,
kun kestäähän puu-paralta vuosia
ellei kymmeniä
kasvaa joulupuun mittoihinsa...



*PS:
Kukaan ei ole kyllä kertonut,
mikä sweet mie sitten olisin?

1. hempeä
2. herttainen
3. imelä
4. jälkiruoka
5. karamelli
6. makea
7. makeinen
8. suloinen

Köh köh. =D







-

12 kommenttia:

utukka kirjoitti...

Kiitos vierailustasi! Naapuristossamme Michiganissa on joulukuusifarmi. He istuttavat joka vuosi 5 000 kuusentainta. Ahkerasti käyvät ihmiset ostamassa kuusia, jopa Chicagosta asti.(n. 2h ajo). Itse olen päätynyt muovikuuseen. Se on niin oikean näköinen, että kaikki menevät hypistelemään. Tuoksuksi polttelen tuoretta männynoksaa kunttilän liekissä.

Elegia kirjoitti...

Kielletään joulukuuset! Niille olisi parempaakin käyttöä kuin tappaa ne ihmisten olohuoneisiin, nyyh :(((

Hallatarinoita kirjoitti...

Hei Utukka! =)

Teilläpäin on varmasti muovikuusetkin aidon näköisiä? =)
Täällä ne ovat sellaisia helposti muoviksi tunnistetavia. =)





Voi Elegia-pieni

Mie pitäisin metsän tuoksusta ympärilläni... =)
Sille kuusipuulle vaan pitäisi keksiä hyödyllistä kierrätystä
joulun jälkeen...

Muovikuusikin on riistänyt luontoa.
Siinä on öljyä...
Kuusi kasvaa kuitenkin nopeammin
kuin uutta öljyä kerääntyy maapallollemme.

*halitus*

Hallatarinoita kirjoitti...

PS:

Joskus kuuset alkavat kasvaa
ihmisten olohuoneissa. =)

Anonyymi kirjoitti...

Voih, riisipuuroa, huomenna minä keitän itselleni riisipuuroa. Ja kanelia kanssa ja taidan kokeilla vaniljasokeriakin. Nyt on onneksi jo ruuanlaiton kestävää soijamaitoa, ettei tarvitse ihan veteen tehdä.

Sinä ole herttainen. :-)

Melita kirjoitti...

Hei Hallatar,
Meillä menee kilokaupalla sokeria teen kanssa, mutta riisipuuroon laitan keittovaiheessa vain suolaa !
En usko tätä itse keksineeni mutta keitän riisit melkein kypsiksi vedessä ja sitten lisään maitoa ja uuniin.Toimii aina.
Meillä on muovikuusi, joka ollut kissojen takia kellarissa 3 vuotta- nyt olohuoneeseen raivattu sen verran lattiapinta-alaa ettei ole väliä mihin suuntaan "tytöt kuusen kaatavat"
Muovikuusi oli lehdestä lukemani mukaan ekoteko vasta noin 8 vuoden kuluttua- niin kauan menee ennenkuin sen valmistamisen aiheuttamat ymäristähaitat on "maksettu"

Kyll sä olet(kun tästä listasta pitää valita ) mielestäni ... hempeä.

Anonyymi kirjoitti...

Ihana kanelin tuoksu ja riisipuuroa. Nyt rupesi tekemään mieli. Täytyy varmaan huomenna keittää, vaikka meinasin vasta aatto-aamuna, voinhan keittää sitten toisen puuron.

Toivotan hyvää joulun odotusta sinne teidän kotiin <3

Hallatarinoita kirjoitti...

Leijonainen =)

Ohos, mie aiheutin riisipuurohimon. =)
Me tehdään maitoruuat laktoosittomaan maitojuomaan.
Se on kahvissakin hyvää
toisin kuin hylatuotteet.
Soija- ja kaurajuomat ovat ihania
mutta en olekaan uskaltanut niitä koskaan kuumennella. =)

Öö, herttainen..;D
Kiitos.
Siekin olet, Leijonainen, aikas herttainen1 =)))





Melita =)

Mie en toki reseptiksi tuota tarkoittanutkaan. =)Totta kai riisipuuroon laitetaankin suolaa.
Mutta myös ihan ripaus sokeria.
Ja mie laitan vielä tuota vaniljaa maun vuoksi.

Mää usein heitän uuniin koko jutun
jo heti, kun olen mitannut ainekset
paistokulhoon.
Sekoitan kerran paiston aikana ja hauduttelen uunissa kypsäksi.
Tuo eilinenkin puuro oli uunipuuro
mutta helpompi selittää keittäneensä puuronsa. =)



Kiitos!!=))))
Niin sääkin oot hempee. =))))





Sisko =)

Meillä se on arkiruokaa.
Mun vatsa ei tappele sitä syödessä.

Siullekin ihanaa joulunodotusta
Sisko-pieni. =))))

Katja Tanskanen kirjoitti...

Minä tykkään riisipuurosta margariinisilmällä.

En puhu sokerista muuta kuin sen verran, että Hallatar on sweet.

Olet makea kaikilla suloisilla ja houkuttelevilla tavoilla, mutta imelä et kyllä ole.

Anonyymi kirjoitti...

Kaikkea noista paitsi imelä.
Toisaalta imelletty puolukkapuurokin on ihanaa.

Hallatarinoita kirjoitti...

Katja =)


Oi sua!
En mää ny ihan noin ihana tunnusta olevani. ;D
Mut tämä piristi kovasti päivääni!!!!!!! ;D

*kiitshalii Katjan*








MK =)

Hihi! =)))))

Oi voi suakin!

Listasta puuttui
höppänä
kahjo
erakko
... =)

*haliruttaa MK:n*

Anonyymi kirjoitti...

Voisihan sitä kokeilla tummaa imellettyä uunipuuroa karkeista jauhoista ja maltaista.

500g karkeaa rouheista ruisjauhoa

500g ruismaltaita, esimerkiksi mämmimaltaita

250g karkeaa kokovehnäjauhoa

noin 3 litraa 75 asteista vettä. VESI EI SAA OLLA YLI 75 asteista!

Imeltämisen jälkeen hiukan suolaa, ½ teelusikallista.

Valmistusohje:

Maltaat ja jauhot sekoitetaan huolellisesti 75 asteiseen veteen puuroksi jota on helppo sekoittaa.

Puuro laitetaan imeltymään 70-75 asteiseen sähköuuniin 5-6 tunniksi. Sekoitetaan muutaman kerran. Imeltymisen aikana puuro notkistuu.

Lisätään suola. Puuron laitetaan liedelle ja kuumennetaan niin että poreilu alkaa. Sen jälkeen puuron annetaan "muhia" noin 15 minuuttia.

Puuro laitetaan laakeaan uunivuokaan ja paistetaan 120-140 asteisessa uunissa noin 3-4 tuntia.

Imelletty uunipuuro syödään kylmänä mämmin tapaan maidon tai kerman kera. Lisukkeeksi sopii myös appelsiinikuorihillo ja aprikoosihillo.