.
Antero Mertarannan mukava liikunnanopettajavaimo
on lainanut Nunnukalle joskus omia luistimiaan,
entisellä kotipaikkakunnallamme,
koulun liikuntatunnille. =)
Kun ei tytöllä ollut omia...
Tää meidän köyhyys on ollut aika pitkäkestoista...
14.5.2007
PS...
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Mikserissä pyörii biisi ihanaa Mertaranta ihanaa ;)
Toi mansikkakakku näyttää herkulliselta vaikka en kyllä olekkaa mansikoiden ystävä.
The Allan =)
Ahaa, hiukan käännetty sanoja? =)
Ja kiits!
Mansikkakakku meni Mamilleni sunnuntaina äitienpäiväkakuksi. =)
Espanjalaiset mansikat löysin kakkuun ABC:ltä. Hiukan olivat
happamia joten piti ripauttaa sokeria päälle. Ihan inasen.
Jotain lämmintä tulvahti mieleeni tuosta luistimien lainaamisesta. Muistan itsekin, kuinka hyvältä koulussa tuntui, kun pääsi luistelemaan muiden kanssa, kun opettaja lainasi luistimet. Onneksi on tuollaisia opettajia.
Mehtäsielu =)
Aivan!
Onneksi on olemassa ihmisiä,
joilla on suuri sydän... =)
Kouluissa ei nykyään ole enää vara-urheilutarvikkeita, vaan oletetaan
että kaikilla on varaa ostaa urheiluvälineet lapsilleen...
Kaikilla kuitenkaan ei ole varaa...
Lähetä kommentti