
Lato pellon keskellä.
.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
4 kommenttia:
Tuli mieleen: "Alavilla alueilla halla(ttare)nvaara." ;)
Elegia =)
Aivan! =)
Mun blogin nimi olikin aluksi tuo, mutta joku toinenkin laittoi nimekseen samantyylisen ja mie muutin sitten omaani...
Pidän kuvista, joissa on avaruutta. =)
Tämmöisessä maisemassa silmä lepää...Kaunis kuva, kiitos!
Salka =)
Kiitos!
Niin lepää miunkin simmut... =)
Lähetä kommentti