Migreeni sitten iski taas tänään.
Sattumoisin miulla oli lääkäriaikakin tänään, ja päätin kotona ennen lekuriin menoa, etten ota migreenilääkettäni, jotta osaan kerrankin kertoa, missä ja miten särky tuntuu sille lekurille. Ja selkäkin alkoi oikutella, joten päätin etten ota siihenkään helepotusta, samasta syystä.
Mutta lekuri alkoi kysellä lapsuuden juttuja ja sai miut itkemään kyselemällä, miten minua koulussa aikoinaan kiusattiin, "mitä ne sulle sanoi"? Ja taas mää parkusin...
Pah! Lukeeko miun tiedoissa että kysele kaikkee ikävää, sitä on kiva huudattaa... =)
Kai ne siksi koulussakin piinasivat, mua oli helppo itkettää.
Se lääkäri oli hämmentävästi ihan Gregory Peckin näköinen! =) Ja sellai sitten itkettää mua!
Katsoi se mun selkääni ja sanoi jonkin ihmen lääketieteellisen nimityksen että "Sullahan on toi xxx selkä..."
Täytynee pyytää kirjallisena oma potilaskäyntinsä, kun emmää enää muista mitä hän sanoi. Ja migreeni yltyi siellä ollessa ihan kamalaksi. Alkoi hankaloitua jo puhuminen ja silmien auki pitäminenkin ja tahdoin vaan pois koko lekurin huoneesta. Hän höpötti ja höpötti ja mua pyörrytti ja oksettikin....
Hän kyseli jotain, toisti sen ja mää sanoin että "anteeksi en kuunnellu, mun päätä alkoi niin särkeä."
Siihenpä tapaaminen loppuikin ja pääsin ulos, itkettynein silmin ja ison paperinenäliinan kanssa. Ihan turha käynti?
Hani nappasi miut autoonsa ja nyt olen Hanin luona... Turvassa. =)
Olen ottanut 5 migreenisärkylääkettä ja alkaa pääkin hiukan selkiytymään.
Ei koskaan saisi antaa migreenin yltyä...
En edes muista tosiaan mitä kaikkee se Peckin näköinen lekuri puhui... =)
Mutta ei hänkään edes tarjonnut mulle särkylääkettä...
Eikä reseptiä?
Outoa!
Ihan kuin oisin nähnytkin vain unta...
