Perheen isä kertoo ylpeänä työkavereilleen:
- "Tyttäreni lähti Helsinkiin opettelemaan pianonsoittoa.
Hän sai kymmenen vuoden stipendin!"
- "Sehän on hienoa! Mistä," työtoverit ihmettelivät.
- "Taloyhtiömme asukkailta. "
Heheee! ;D
Reissu on jo maksettu ja se ylimääräinen meno tuntuu vielä pitkään,
muutenkin olemattomassa talousbudjetissa... =(
Toisaalta ihan kiva lähteä, toisaalta tahtois vaan jäädä kottiin! ;D
On toisaalta ihanaa nähdä taas meri ja kahlailla rantavedessä,
vaikka sää ois minkämoinen... Ja ottaa kuvia ja naatiskella...
-Seisovaan pöytäänkin pääsee kolme kertaa päivässä,
niin jotta mikäs hätä tässä...
Mutta kun erakkoa on niin vaikeaa saada luolastaan ulos...
Ja se kukkienkastaja...
Jotkut rehuni tarvisivat kaksi kertaa päivässä vettä.
Ja rakkautta.
Ja juttelua...
No höpöhöpö!
-Ei tota viimestä! ;D
19.6.2006
Kesälomareissulle menossa
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti