Kohta on ystävänpäivä!

Hobby Hall lähetti meilin,
jossa oli mukavia ystävänpäivälahjoja;
-timanttisydänriipusta,
-pörrötossut,
-pop-cornikone,
mutta paras kaikista
oli kauratyyny niska- ja hartiaseudulle...

-Ja se on helppo tehdä itsekin!
Olen tuollaisia tehnyt tutuille ja sukulaisille...

Leikataan vain tukevasta pellava, tai puuvillakankaasta
vaikkapa 26cm x 60cm pitkä suorakaide, joka ommellaan "pötköksi",
joka on suljettu toisesta päästään. Käännetään oikein päin.
Avonaisesta päästä se täytetään puhtailla (luomu) kauroilla,
ei aivan täyteen, että voit ommella pussin suun kiinni.

Se "pötkö", eli meidän nimittämä "Kaurakissa"
kuumennetaan mikrouunissa 4-5 minuuttia,
tai sähköuunissa: ensin 150 asteen lämpö uuniin,
lämpö pois päältä
ja kaurakissa uuniin 15 minuutiksi.
Kissa laitetaan kipeän paikan päälle.
Kuumat kaurat ja niistä nousevat höyryt vaikuttavat tervehdyttävästi.
Jos hartiat, niska tai selkä ovat jäykät ja kippeinä niin suosittelen!
Sydämellisesti!

Sitä voi käyttää myös vaikkapa
urheilu ja nyrjähdysvammoissa pakastettuna.
Onkin kätevää tehdä yhteen perheeseen ainakin kaksi Kaurakissaa,
-toista voi pitää muovipussissa pakastimessa
ja toista kaapissa, josta sen voi laittaa helposti mikrouuniin,
kun tarvitaan lämmintä apua...




Kaurakissan voit lämmittää noin 100 kertaa mikrouunissa,
jonka jälkeen kannattaa jo tehdä uusi kissa... ;D

-Jopa synnytyssairaaloissa on kaurakissaa käytetty kivunlievittäjänä.
-Rintatulehduksiin voi käyttää kaurakissaa...
-Vauvan vatsavaivoissa kaurakissan voi lämmittää ja laittaa pikkuvaatteissa olevan
lapsen vatsan päälle hetkeksi.
(Kannattaa tehdä siis pienempikin kissa, pikkukäyttäjiä varten!)
Sitä pikku-kaurakissaa voit myös kokeilla silmähauteena kylmänä:
eli laita kaurakisu pakastimeen muovipussissa,
ota pussi pois ja laita silmien päälle... kuin kurkkupalat konsanaan! =)
-Migreeniinkin tehoaa kaurakissa kylmänä.
-Nivelvaivoihin voit kokeilla kaurakissaa..

-Ja tietsikan kipeyttämiin hartioihin kuuma-kissa...
Kahvitauolla kuuma kaurakissa hartioille... siitä tulee kahvihuoneen
suosikki-kissa! Kaikki tahtoo...
Ihan huoneenlämpöisenä voit käyttää pienehköä kaurakissaa vaikkapa
tietsikalla istuessasi kyynerpään tai ranteen alla... =D

---> MYÖS vuoteenlämmittimeksi kaurakissa sopii HYVIN!
Se ei hajoa, eikä hermostu, vaikka putoaisi sängystä.

Kylläpäs olenkin tuon kauran puolestapuhuja nykyään!! =DDD

-Mutta mikäs sen ystävällisempää ystävänpäivänä,
kuin antaa jotain hyväätekevää ystävälle! <3

Jo kahdesta kilosta kauroja,
ja puolesta metristä kangasta,
teet monta kaurakissaa.

Eikä hinta päätä huimaa...
(Kaikilla on kotonaankin jonkinlaista, suorastaan ylimääräistä
puuvilla- tai pellavakangasta, esim: vanha mutta ehjä pöytäliina,
jonka voi käyttää näin yleishyödylliseen tarkoitukseen.) ;D

Ja eikun kauroja ostelemaan! ;D

Kahvihammas ja muita juttuja

Aamulla oli pakkasta -18.6 ja vahdin kuin haukkanaaras, että poikaset laittoivat kerroksittain vaatetta päälleen. Kyllä nää itsekin toki osaavat ja älyävät, mutta se jokin meinaa unohtua, esimerkiksi kaulaliina on nyt ihan A j O tuolla viimassa ja pakkasessa. Villasukat on laitettava jalkaan ehdottomasti, sellaaset Mamin kutomat ja kädetkään eivät saa paleltua.
-Miksi turhaan palella, kun kerran on vaatetta, jota päälleen voi laittaa!!?
Ja onneksi tosiaan tässä koulussa ei nälvitä pukeutumisesta!!
Tosin kyllä nää mun jälkikasvuni pukeutumiskilpailussa pärjäävät ihan hyvin! Ehkä näillä on hiukan vanhempaa mallia nuo vaatteet, kun kirpparilta niitä ostan, mutta ihan hyviä ja kenties jopa viime kauden mallia kuitenkii ovat. =))) Ei vaineskaan. Ei muoti ole meillä tärkeä asia. Vaan vaatteen materiaali, käytännöllisyys, värikin...
Mutta muodin perässä ei tosiaan juosta.
Nunnukalle nyt tulee tehtyä jotenkin enempi noita kirpparilöytöjä, niinkus viimeksikin löysin leveähihaisen (trumpettihiha?) vaaleanbeigen puseron, johon Nunnukka ihan rakastui. Se on sitten lämpöisempiä ilmoja ja erikoistilanteita varten. Pojille löytää kanssa esimerkiksi puseroita ja neuleita, mutta housut on hankalampaa ostella, kun joissakin käytetyissä ei ole enää koko-lappujakaan tallella...

Ois muutes pitänny kirjoittaa tuonne omituisten tapojen meemiin, että miun iho on niin herkkä, että puseroiden ja alkkareiden yms ihoa vasten olevian vaatteiden laput on pakko leikata pois. Koska ne raapivat aivan vietävästi!!! Ja Nunnukalla näkyy olevan sama vika ku Rahikaisessa. Samoin Mami leikkaa kaikki laput pois, koska ne kutittavat ja raapivat. Ja sitten siinä raapii itse ihonsa verille, kun yritää rapsuttaa sen kovareunaisen lapun aiheuttamaan kiusaa.
-Vaatetehtailijat saisivat keksiä ihoystävällisempiä lappuja tekstiileihin! =))

Nyt mun hampaankolo on vähän kippee... Oisko vasta nyt lähteneet viimeiset puudutusaineet verenkierron mukana pois siltä alueelta? Leuankohtaa, johon puudutepiikki laitettiin, kihelmöi jännästi...

Mää en oo muistanu tänään juoda lainkaan kahvia...??????
Taitaa siis olla niin, että SE poistettu hammas oli se mun kahvihampaani??????
Tosin miun virtuaalitsemppaajani eilen epäili, ettei se ainakaan kahvihammas ollut, mutta kun oikkee fundeeraa, niin eihän mua kahvituta olleskaan!?? =O Kääks!

Olen juonut soijamaitoo ja teetä. Söin ruuakseni munakokkelia. Toisella suupielellä =)
Puolella suulla! =) Ja banaanin. Nyt pittee alkaa säännöstelemään tätä kauheaa syöminkiä, tai joutuu kävelemään kaupalle pakkasessa hakemaan lisää banaania ja soija- tai kaurajuomaa...
Ja muille maitoo... Muuta löytyykin kotoa.
Tekisi mieli leipoa korvapuusteja, mutta pelkään että houkutus on liian suuri ja alan pupeltamaan niitä itse!!!???? ;D

-On se kyllä kirous, kun osaa leipoo niin herkullisia korvapuustei,
ettei voi itekkään pitää niistä näppejään erossa!! Köh köh! ;D

Nyt olen kahtonut kuusi jaksoa Lostia.
-Vasta eilen aloin tuijottamaan sitä päänäyttelijää ja havaitsin, että kaveri on sama, kuin aikoinaan nelosen Viiden juttu- sarjan sisarusparven vanhin veli oli... ja hänhän ON sama mies: Matthew Fox.
-On se asia varmaan jo monessa paikassa kerrottu, mutta enpäs ole huomannut. Itse piti mennä tekemään havainto. Viisi jaksoa olin jo katsellut ja miettinyt että ketä tuo muistuttaa, tuo hymy ja pään kallistukset ja hyvät hampaat...
Muuten: Kun etsin tuota Foxin kuvaa, huomasin,
että jopa suomalaiset sivut Lost-faneille ja pohdiskelijoille on avattu. Ne sopivat niin jaksoja nähneille kuin näkemättömillekin...

Minä muuten katselen aika paljon ihmisten hampaita.
Joistakin ihmisistä muistankin parhaiten juur hampaat... =) Esimerkiksi Matti Vanhasesta tulee ekaksi mieleen ne hyvin harvat kuvat hymyilevästä miehestä, jolla on todella hyvät hampaat! ;D
Ja oikeesti ajattelen hampaita muulloinkin kuin nyt, kun yksi omani on viety poies.
-Eikä hammaskeijukaan edes tuonnu mitään tyynyni alle! :D

Tämän päivän hajatelma:
"Ole ystävällinen eläimille.
Halaa jääkiekkoilijoita!"

PS: Ihme on tapahtunut: Isännöitsijä soitti ja sanoi että "huoltomiehet tulevat huomenna klo 9 alkaen purkamaan keittiön kaapit pois."
En voinut olla kysymättä että "kauankos me sit ollaan ilman kaappeja?" =)
"Ne rakentavat samantien siihen uudet!" lupasi isännöitsijä.
Hmmm... Jaahas. On kai se tyhjennettävä kaapisto sitten valmiiksi.

JOS he nyt sitten saapuvat ja sellai suur ihme tapahtuis, että kaapit kuntoonkin saisivat... Mitäs mää huomenna sit tekisinkään... Lähtiskö Mamille...? En halua katsella niitä heppuja olleskaan.

Omituisuuksien meemi

Blogeissa kiertää bloggaajan omituisia tapoja paljastava meemi =)
Minut haastoi Jaana! Kiitos meemistä!
Minulla on kyllä niin PALJON omituisuuksia, että eh...
Mutta jos laitan ihan semmosia tavanomaisia ja sutkoht ymmärrettäviä
"omituisuuksia" tähän? =)

1. En osaa kantaa olkalaukkuani kuin oikealla olkapäällä.
Vasemmalta olkapäältä laukku kertakaikkiaan putoaa
ja tuntuu luonnottomalta kantaa. (Omaanko siis vinon selän?)

2. Tykkään kylmästä maksalaatikosta. Saarioisten maksalaatikosta. =)
(Tämä oli himoruokaani odotusaikoina!)

3. Kun pesen hampaitani, pesen aina myös kieleni... ;D

4. En tykkää käyttää kokonaisia pippureita ruuissa...
(Maistuvat suussa polttavilta, mieluummin käytän pippurimyllyä...)

5. Tykkään autolla ajosta pimeässä...
(Varsinkin kaupungissa on kiva ajella yöllä, kun on hiljaista...
ois vaan viel sellai auto! ;D )

Oishan noita, mutta taitavat muut olla niin omituisia tapoja, että huh...
Mää puolestani haastan omituisista tavoistaan kertomaan
Lissun, Winnien, Satun,ja Sun äitis ;D
Lisään viellä yhden: Ronjulin.



.

Kolmen voima

Ihana katsella, kun kaikki kolme mussukkaani menevät kouluun.
He tarpovat rivakasti yhtämatkaa tiiviissä rykelmässä, kuin heillä olisi yhdessä jonkinlainen Kolmen Voima.
Vaikka he nahistelevatkin välillä ja kiukuttelevat, niin yhteishenki on kuitenkin hyvä. Kaikki ovat valmiit puolustamaan toisiaan tarpeen niin vaatiessa. Ja auttavat toisiaan läksyissä, atk:ssa, kotihommissa, pulmissa,...
Pojat varsinkin muodostavat tosi tiiviin kaksikon, joka ei juuri mene edes kauppaan ilman toista puoliskoa. Nunnukka on hiukan jäänyt vähemmälle kaksikon tiiviydestä, mutta kolmen voimaan hänkin kelpaa.
Näin aamuisinkin joissakin perheissä varmaan lapset lähtisivät eri aikaan ja yksinään tai kaverien kanssa kouluun, mutta nämä odottavat toisiaan. Sitä kolmattakin odotetaan ja sitten ripeästi kouluun.
Usein kipitän katsomaan ikkunasta, kun he menevät. Ikäänkuin siitä saisin jotain turvallisuuden tunnetta, kun näen heidät. Että kaikki kolme ovat koossa. Että kaikki on hyvin.

Onneksi he ovat jo noin isoja...

Jouluaattoaamu

.

Kauppamatkalla kurkkasin Tarjoustalon pihattoon, josta parina vuonna olemme ostaneet tanskalaisen pehmytneulaksisen ja ihanan kuusen, että onko siellä yhtään karsittuja oksia maassa. Ajattelin ottaa niitä ja tuoda kotiin kuusen tuoksua tuomaan. (Semmoosesta pehmytneulaskuusesta ei tule ikäviä punaisia kutiavia näppylöitäkään käsivarsiin, niinkuin AINA oikeasta kotokuusesta tuleepi...)
Mie hämmästyin suuresti, kun isossa kyltissä luki:

LOPUT KUUSET VAIN 1E

Ja niinpäs valikoin äkkiä yhden eheän ja symmetrisen paketin ja maksoin palelevalle naiselle 1 euron ja lähdin raahaamaan jäistä ja painavaa kuusta kohti Hanin autoa, jossa Nunnukka ja Hani odottelivat. Hani hyppäsi ulos autosta ja tokaisi:
-"Sä tosiaan ansaitset selkääsi!"
Muistaen siis miun lupauksen, että jos puhunkin kuusesta, saa mulle antaa piiskaa!!!
Mutta Hanikin naureskeli, kun kerroin, että kuusi maksoi vain EURON!
Wau! Survoimme kuusen takapenkille ja mä jouduin sitten istumaan jäisen kuusen kanssa, ja Nunnukka pääsi eteen mun paikalleni...

Kotona kuusta sulateltiin kylppärissä ja nyt se seisoo paikoillaan, Nunnukan koristamana tuolla "turhassa tilassa".

Nunnukka meni sitten tapansa mukaan koristellun kuusen alle maate selälleen, ja katseli onnellisena kuusta alhaaltapäin, niin kuin hällä on aina ollut tapana.
- "No NYT tuntuu joululta!" tyttö tokaisi.

Miun veli toi toissapäivänä ison kuorman hedelmiä, makeisia, kahvia, Mamin leipomia kakkuja ja kotijuuston, herkkukurkkuja... Ne olivat kaikki miun porukat lähettäneet jotakin... VAIKKEI mittään saanu olla...

Mie laitoin sitten heillepäin kuorman suklaata ja keksiä ja veli vie sen tänään, aattona, mennessään viettämään joulua Maman luo. Sisko avokkeineen ja Mamin Hanikin ovat siellä.
Ei tarvii Maman olla yksinään...

Kinkku tuoksuu ja kuusi tuoksuu...
Kai se nyt on sitten joulu.
Maassa on hanki ja ihmisillä on hyvä tahto. =)

Kuin tohtori Zivagon leffasta

Voi herttileijaa, miten tuli eilen lunta aivan mahdottomasti!!! =D
Varmaan koko yön ovat jossakin päin kaupunkia auranneet lumia pois...
Ja huoltomiehet kerrankin ovat oikeasti ansaitsemassa palkkaansa
lumia putsatessaan talojen pihoilta.

Rumasta kaupungista tuli kaunis ja valoisa yhdessä ainokaisessa päivässä
ja joulukuu saattoi alkaa sadunomaisen lumiverhoilun peitossa =)
Maisemat ovat kuin Tohtori Zivagon leffasta suoraan...
Mielessäni hyräilenkin Laran-teemaa ja hymyilen katsellessani ulos...

Tohtori Zivago-leffan kuvia etsiessäni löysin linkin
"Kymmenestä maailman suosituimmasta romanttisesta leffasta"
mutta miun laskupään mukaan siinä on vain 9 leffaa, ja kahdeksan niistä olen nähnyt...
Ja seitsemästä niistä pidin... =)

-----------------------------------------------

Ihana, kun täällä sentäs on noita puita, joihin lumi kauniisti jää paksuna pumpulimaisena kerroksena...
Ei silti. Se sama kaunis lumi on myös painavaa, ja pitkin maata, varsinkin täällä e-Suomessa, ovat puut lumen painosta kaatuilleet sähköjohtojenkin päälle ja monilta on sähköt poikki... :C

Joulu...
On se ihanaa.
Tykkään laittaa esille punaista ja kullanvärisiä jouluisia koristeitani, ison vanhan posliinijoulunallepurkin, johon voisi laittaa pipareita tms. Mutta todellisuudessa se on vain koristeena katselemassa jo ties monettako joulua pöydän päällä. Peltiset, oikeat piparipurnukat ovat jo esillä, odottelemassa sisuksiinsa täydennystä =)
---------------------------------------------------

Sain eilen tehtyä loppuun miun joulukorttitekeleet. Jokaista korttia väsätessäni ajattelen, kelle se tulee. Jolloin kortti saa oman sielunsa samalla.
-Niin, että vaikka lahjoja en pystykkään ostelemaan, saavat miulta lämmöllä tehdyn joulukortin.

Toki tykkäisin antaa lahjojakin... Tunnen mielihyvää siitä, että saan antaa jollekin jotakin...

Joulukuusi matolla. Vai ilman?

Miksi joulukuusen alle "tarvitaan" muka kuusenalusmatto?
Sehän tekee neulasten siivoamisen entistä hankalammaksi?
Ne neulaset tarttuvat muutenkin todella pahasti mattoihin yms kiinni.
Eikö siis paljas lattia ole parempi?

Meille ei muutes tule joulukuustakaan tänä vuonna.
Liian iso rahanmeno.
Ja olen sanonut, että mulle saa antaa piiskaa,
-jos edes mainitsen sanan:
"Joulukuusi"..

Pitänee siis olla varuillaan ettei mainitse moista ääneen...

Edit: ja nyt vielä kehotetaan ihmisparkoja tekemään kuusenalusmattoja
HUOVUTTAMALLA!!!! Silloinhan niistä ei IKUNA-IKUNA saa niitä neulasia pois... =)

Tuikkulyhtyjen askartelua

Olen maalannu 9 tuntia lasipurkkei ja vanhoi lasei ja jälkiruokakulhoja punaiseksi lasiväreillä! =)
Poltin uunissa värin pesunkestäväksi, ja vedenpitäväksi, ja täällä oli aika käryt, kun maalit haisi ja uuni haisi. Neljä eri paistokertaa eli yhteensä yli 2 tuntia oli uuni kuivattamassa aikaansaannoksiani.

Nyt koko keittiön (maalinen) pöytä on täynnä purkkeja, laseja ja lautasia, joissa on vaikka minkälaista kuviota koristeena.
-Jostakin kumman syystä huomaan maalanneeni niihin jotenkin itämaisia kuvioita????
Saavat yön kuivua ja huomena väsäilen niihin rautalankapidikkeitä... =)
Hetko... niitä ompi yhteensä 22 purkkia ja lasia. Sekä 7 lasilautasta, jotka myös on koristeltu katelautasiksi, kynttilänalusiksi tms...

Sielu lepäsi.
Ihan sain olla yksinäni monta tuntia kun maanantaisin kaikki menöö kouluun kahdeksaksi. Ja laitoin kyllä jossain vaiheessa puoliltapäivin viestiä mamallekin ja kiittelin viimosesta. Hän soitteli, ja pyyteli anteeksi "juttujaan..." Sitten juttelimme niitänäitä... Puhelimessakin on nyt punaista maalia.
-Ja pöydälle kaatui yksi maalipurkki...
-Tietty! Kun mie olen kyseessä!!!

Hmmm... pitäis jostain lainata hiomakone. Toi pöytä on hirveä. Se on niin tavattoman kolhuinen ja ankeannäköinen. Myös noi puutuolit on...
On parikymmentä vuotta vanha tuo setti.
Muksut oienenä puri hampaanjälkiä tuolinselkiin
Ja mie olen tehnyt esimerkiksi korvapuusteja yms ihan päydän pinnalla, joten pöytä on viilloilla, koloilla, reijillä..
En ou koskaan osannut käyttää jotain leivonta-alustoja, vaan kun meillä leivotaan niin taikinakin on julumettu, sellai isoon tupperwaren leivontalkulhoon tehty!
Ja se lämästään pöytään ja kaulitaan pöydän kokoiseksi
Siihen päälle sitten kanelia, vaniljasokeria, sokeria ja sitten halkaistaan veitsellä kahtia taikina ja sitten rullataan kaksi jättiboamaista taikinarullaa. Niistä leikellään veitsellä pullat eroon, painellaan puusteiksi ja siirretään pelleille. Yleensä tuleepi 8 pellillistä pullaa
Osa pakkaseen, osa syödään heti, kun jauhot ja sotkut on siivottu keittiöstä =)

Miulle oikeestaan sopisi sellai ravintolakeittiön teräspöytä. Siinä voi huoletta tehdä ja väsätä! =) Ja pesu harjalla, nestesaippualla ja kuumalla vedellä =)
Kokkikoulussahan me huuhdeltiin vesiletkulla ne pöydät. Sitten pestiin lattiat, ja liipattiin kuiviksi...
(Sitten kolmen kuukauden opiskelun jälkeen opettajalle paljastui, etten voi koskea kalaan, ja hän sanoi, ettei tää ala ole sua varten...)

Mulla oli jonkin aikaa pirttikalusto tuossa keittiössä, mutta myin sen hiljattain pois. En tykännyt. Miun pitää saada nojata selkääni tuolin selkänojaan. Ja mussukat sano kans että oli hankalat ne penkit.
Lisäksi toi keittiö on tosi pieni, joten nurkissa istujien piti odotella sielä penkin päässä kunnes muut on syönny...
Nyt pääsee pois heti, kun on jokaisella tuolit =)
Ikuna enää en pirttikalustoa ota!

Paitti mökille.
-Mökin kuistille =)
Jos mulla joskus mökki olisi.

*haaveilee*

Huomennakin on kiva päivä =)
Menen ensin kaupungille, nostan pankista kaikki 19 euroa tililtäni ja ostan jotakin ruokaa perheelle, ja kipitän takas kotiin vääntämään rautalangasta...

Pöydänkin sain raavittua puhtaaksi maalista ja jopa aika hienoksi, ensin liottamalla maalarinpesuaineella, sitten raapattua, sitten santapaperilla hiottua...
Mutta kyllä mie sitä hiomakonetta tarvisin...
Sitten tulisi uudenveroinen pöytä...
Ja siihen ei mitään lakkakerroksia sitten laiteta!
Vaan puuöljyä korkeintaan =D

*ruppeen haaveilee hiomakoneesta...*

Digiaikaan

Huomasin, että muovitaskullisissa valokuva-albumeissa olevat valokuvani ovat alkaneet "sulautua" yhteen sen muovitaskun kanssa...!!!
Hirveetä!!
Siispä kaikki valokuvat pois niistä! Nyt ois ostettava semmosia vanhanaikaisia, kartonkisia, silkkipaperivälilehtisiä albumeja, joihin laitetaan niillä valokuvakulmilla kuvat kiinni...
Hidasta hommaa, mutta kuvat voivat paremmin, ja
kestävät kenties kauemmin!
Kun kuvia selailin, päätin kysyä hanilta, voisinko lainata hänen skanneriaan ja skannailla digiaikaan muutamia kuvia.
-Juu, sain skannata!
Siinä tosin meni kuusi tuntia, kun valitsin aikas monta kuvaa skannattavaksi =)
Mutta nytpä on digikuvina kuvia mamasta lapsena, nuorena, aikuisena, minusta ja sisaruksistani kuvia pieninä ja muksuista kuvia ja ihanasta Karviskissastani...
Piirretystä esikuvastaan poiketen, minun Karviseni oli tyttökissa...
Karvinen oli minulla muutaman vuoden... Sitten aloin odottaa esikois-vaaviani.
Kaikki pelottelivat, että kissa ja vauva eivät sovi samaan huusholliin... Joten miun piti luopua kissastani.
Laitoin ilmoituksen lehteen, että "Annetaan tyttökissa hyvään kotiin"
Sain vain yhden vastauksen;
Lypsykarjatilan vanharouva lähikunnasta soitti että he tahtoisivat kissan!
-Vein kisun näytille heille, ja vanharouva ja vanhaisäntä oitis ihastuivat Karviseen, samoin perheen aikamiespoika.
Perheellä ei ollut edes sisävessaa, ja ulkovessaan revittiin sanomalehdestä vessapaperit...
Eivät he köyhiä olleet, mutta kohtalaisen nuukia =)
Mutta kisua he rakastivat! Kun Karvinen vaikkapa sairastui, otti rouva minuun yhteyttä ja kertoi, että on antanut kisulle paistia ja kermaa, että se vahvistuisi...
-He kutsuivat Karvista vain Kisuksi
Karvinen teki monet poikaset ja eli monia vuosia, luultavasti ihan onnellisen elämän maatalossa...
Minulla on sitä vieläkin ikävä...

Kaksipäisen kotkan varjossa

Kävin maman kanssa katsomassa sen Koivusalon Kaksipäisen kotkan varjossa,
ja tykkäsin ihan hirmusti! Nyt on ihan pakko hehkuttaa!!!

Hienoja kuvakulmia, upea tunnelma, hieno lavastus ja puvustus ja tarina itse oli riipaisevanromanttisendramaattinen! Ikkutinhan mää taaskin
ja ne nenäliinatkin unohtu ottaa mukaan...
Näyttelijät olivat upeita ja sellaisena debytoinut Anneli Saaristo oli upea diivana,
hänestä on moneksi!
Ja Vesku Loiri, sekä näytellen että laulaen, sai taas sydämeni heltymään...
Mukana oli enimmäkseen Loirin ansiosta myös huumoria, niin että sai välillä nauraakkin
-kyyneleet poskilla!

Tapio Liinoja oli suorastaan mahtava roolissaan.
Eipä ollut jälkeäkään Lapinlahden lintujen pilailijasta...
Tosin miespääosan esittäjältä (Leppilammelta) kaipasi alussa hiukan muitakin ilmeitä,
-mutta kyllä niitäkin sitten jossain vaiheessa löytyi.

Helena Vierikko, oli silkkaa herkkyyttä koko elokuvan ajan.

Ja Koivusalon musiikki... Plussaa kaikki!
Hyräilen mielessäni koko ajan leffan läpi kantavaa sävelmää...
Se jäi soimaan jonnekin sielun perukoille.
Kyllä Koivusalolla on silmää... Leffa alkaa kuin satu,
johon on ihan pakko heittäytyä mukaan.

-Tosikot sitten älkööt vaivautuko.
Mutta meille romantikoille leffa on nannaa.

Tämän elokuvan olisi pitänyt lähteä ehdokkaaksemme Oscarien metsästykseen
rapakon taakse! Ehdottomasti! Kiitos leffaelämyksestä, koko poppoolle =)
Myös sille ihanalle pikkutytölle, Anna-Kaisa Tommilalle!
Kurkin tässä kriitikkojen kirjoituksia. Kriitikot ovat tosikkoja. Musiikkia oli,
koska tämä oli musikaalielokuva!

-Samat kriitikot varmaankin ylistivät Moulin Rougea...

-Jos tämä olis ollut vaikkapa ranskalainen leffa, olisivat kriitikot valuttaneet
sille sulaa hunajaa. Miksi ei samaa kiitosta voi reilusti antaa ihan perisuomalaiselle
Timo Koivusalolle, ja kaikille näille rooliinsa paneutuneille hienoille näyttelijöille?

Vain yksi kohtaus oli mielestäni hiukan yli-isänmaallis-paatoksellinen;
hautajaiset kuoroineen ja Suomen lippuineen.

Mutta niin oli Koivusalo sen nähnyt ja hyvä niin.
Tämä oli nautintoa, niin korville kuin silmille.

Kriitikot... =/

Pahuksen roska-auto!

Näin viime yönä unta...

Oli kesä.
Minulla oli pitkä, raidallinen puolihame päälläni, ja valkoinen pitkähihainen kansallispukumallinen (kaulukseton) paita, sekä hameen kangasta oleva liivi paidan päällä...
Olin jonkinlaisen maatalon pihapiirissä, ja nojailin ulkona
seisten, talon avoimeen ulko-oveen...
Oli kaunis aurinkoinen päivä ja oli hyvä olo, hyräilin...

Yksi tämänhetken kuulu kotimainen mieslaulaja
(EN kerro kuka.. )
käveli pihapiirissä hymyillen suoraan minua kohti. Hänellä oli mustat saappaat, mustat housut ja valkoinen leveähihainen, röyhelöinen paita kuin 1800-luvulta...
Hän käveli ihan eteeni,
ja otti pääni käsiensä väliin ja antoi suudelman.
Minä pidin koko ajan käsiäni selän takana..
Sitten hän otti kiinni oikeasta kädestäni ja lähdimme hymyillen kävelemään jotain ruohikkoista mäkeä ylöspäin...
Oli kevyt ja onnellinen olo.

Kävelimme korkean ja kauniin pitsihuvilan luo, menimme sisään, ja portaita ylös, ja juttelimme jotain ja minä korjasin saksien kanssa jonkin kattolampun repsottavat hapsut siistiksi, ja hän katseli alhaaltapäin, kuin tikapuiden alta minua.

Seuraavaksi istuimme vanhanaikaisessa sohvassa, jossa oli peittoja. Häntä alkoi väsyttää ja hän kävi pitkäkseen. Minä kävin hänen viereensä lattian puolelle, kuin suojaksi ja nukahdimme molemmat.
Heräsin siihen, kun kaksi miestä ryntäsi huoneeseen, kameroiden ja lehtiöiden kanssa ja minä peittelin peitolla hänet ja aloin huutaa miehille!
Jotenkin olin niin kamalan rohkea, että huusin heille ihan hirveästi ja käskin jättämään rauhaan tämän miehen,
joka oli jo herännyt ja katseli minua peiton alta istumaan nousten...
Huusin niin vakuuttavasti, että miehet poistuivat, ottamatta yhtään kuvaa.
Katsoin miestä, joka hymyili minulle ja otti kädestäni, ja sanoi :

-"Sä ajoit ne pois! Kiitos sinulle!"
Ja minä hymyilin ja katselin häntä silmiin...

*******

-Ja siinä kohdin ROSKA-AUTO kolisteli pihassa ja herätti mut...
---- Pahuksen roska-auto...!!!
-------- jatkuukohan uni ensi yönä?