Miksei kierrätetä?

Yritinpä *punastus* tänään kalusteliikkeen roskalaatikosta raahata Hanin autoon ruskeaa nahkatuoliakin, kun hää käväisi ja otti mut mukaansa kauppakierrokselle, ja mää livahdin kalusteliikkeen roskalavalle tutkimaan... Tuoli oli hieno vaaleanruskea, mutta kissankynsimä, ja eihän se mahtunut autoon sisälle...
Onneksi!
Kaikki olisivat pärskineet kissantuolia...

Oli noloa raahata se tuoli parkkipaikalta kalusteliikkeen sisäpihan roskalavalle takaisin, kun viellä eräästä pakettiautosta yksi nainen seurasi puuhiani.
-Ensin mää tein töitä, että sain tuolin hivutettua korkeiden laitojen takaa... (no justiin ite yltyin edes katsomaan lavan reunoilta mitä siellä on!) Tuolin jaloista kääntelemällä ja hauiksia käyttelemällä ja kampeamalla sain vivuttua tuolin ensin lavan reunalle ja siitä pääni päälle, jollalailla kannoin sen Hanin Sierran luo levveesti tuolin alta virnistellen.
Hani hyppäsi ulos autostaan ja kysyi mihin ihmeeseen olen sitä hökötystä kuskaamassa. Noh, avasihan hän sitten taka-oven ja yritimme tunkea tuolia siitä. Eipä tuo mahtunut...
Sitten takakontti auki ja uusi yritys. Samalla paljastui tuolin selkäpuoli, josta kissankynnet olivat kiskoneet täytemateriaalia, kuin kikkaraista nuudelia ulos tuolista... ;D
-Mutta silti tahdoin sen tuolin. Mutta pakko oli uskoa, että ei mahdu...

Itse jouduin viemään tuolin takasin...
Kumarrus takakontin luukun alle, ja tuolin vieritys takaisin pään päälle ja matkaan, liukkaalla jäisellä tiellä kohti roskalavaa. Ja nainen kahteli koko ajan.
Roskalavan luona paino yhtäkkiä pääni päällä keveni, kun Hani olikin tullut perässäni roskalavalle, ja nakkasi tuolin sinne kauas lavalle...
-Siellä olis ollut sininen sohvakalusto ja viininpunainen sohvakalusto... Paljon hienommat kuin kierrätyskeskuksesta tulleet sohvat. =)))

Miksi muuten huonekaluliikkeestä heitetään ne ihmisten vanhat, vaihdossa tulleet huonekalut roskiin??? Miksei niitä viedä vaikkapa jonnekin missä joku voisi ne ostaa pienellä summalla?? Uskomattoman hienoja runkopatjoja, puutuoleja, sohvia yms olen nähnyt siellä roskalavalla.
Ihan harmittaa, kun hyvää tavaraa heitetään hukkaan...


Pitäisi olla peräkärry...
Kerran viikossa tekisi pelastuskierroksen huonekaluliikkeen jätelavalle...
Hyppäisi sinne lavaan ja heittäisi ehjät tai korjaamiskelpoiset pois sateen armoilta...
Perustaisi vaikkapa opiskelijoille huonekaluvaraston, josta saisivat huonekaluja koteihinsa...

Elän väärässä ajassa

Minun olisi pitännyt syntyä kauan, kauan sitten, Romantiikan aikakautena!
Silloin kun naiset olivat viellä naisia ja miehet miehiä. Ja uskottiin taikoihin ja ennustajiin, tietäjiin ja velhoihin.
Silloin kun linnanherrat orjuuttivat köyhää kansaa,
joka söi puuroa ja velliä ja kerjäsi armoa ja almuja.
Mutta, olisinko itse ollut niiden likaisten rääsyläisten seassa, ja elänyt isöäidin ja ainoan lehmämme kanssa samassa, pienessä pahaisessa hökkelissä? Vai asustanut reumaa tai kihtiä potevana, kylmässä ja vetoisessa kivilinnassa?



Olisinko minä sitten ollut se linnanrouva, upeissa puvuissani?



Keikaillut koruillani ja korkeilla tukkalaitteillani?
Kulkenut koppavana ja ylpeänä raahaten mutaisilla teillä painavan pukuni savisia helmoja mukanani,
hovipoika perässä muita tavaroitani raahaten? Tai kikattavat hovineidit suojeluksessani kainoina kulkien?
Vai olisinko ollut vain mitätön keittiöpiika, jonka tehtäviin olisi kuulunut savuttavien takkojen putsaaminen ja halkojen lisääminen niihin? Ja linnan kellarissa, likaisella rätillä kovassa komennossa, pläkkisten ja hopeisten lautasten pesu, ja kirppujen syyhyttämien paukamien raaviskelu?
Kohtalona keripukki ja anemia?



Vai olisinko ollut edes se satujen lohikäärmenaaras, se puhdassydäminen? Joka syöksi tulta roistojoukkoihin ja puolusti pientä kyläpahaa ja sen linnaa muukalaisten uhkalta?

Tai jospa minä olinkin joku noita siellä linnantornissa? Tietäjäeukko? Palkaksi viisauksista saatoin saada kanankoiven tai oluttuopillisen....?

Ehkä minä olin jo siellä.
Joskus... ;D

Pojat ovat poikia

Penkkariajelu on sitten ohi tältä päivältä ja vuodelta, ja abiturienttini oli onnellinen!
Hän kertoi, että animeharrastajat olivat TUNNISTANEET asun Vashin takiksi! =)
Oli kuulemma "niin näköinen". ;D Hih! Hyvä juttu.
Aamulla viellä tupeerasin ja lakkasin pojan hiukset pystyyn kuin alkuperäisellä Vashilla on ja laitoimme valkoisen pannan pojan korville hiusrajaan, jotta korvat ei palelisi ja jotta tulisi efekti vaaleista hiuksista... =)
Hienoo että kelpasi =)

Tänään olen seilannut jälleen pitkin kaupunkia asioita toimittamassa. Työvoimatoimistossakin käväsin kahtomassa Pestin työpaikkatarjontaa. Laitoin hakemuksen kolmeen kohteeseen...

Kotona söin sitten eilisiä riisijauhelihasekoituksiani ja syvennyin uusimpaan Kodin kuvalehteen. Se onkin tällä hetkellä toinen kahdesta tilaamastani lehdestä. Se toinen on Kotivinkki. =) Kummassakin on mielenkiintoisia ja älykkäitä juttuja. Ja ideoita. Ja viihdettä. Ja erinomaisia valokuvia!
Sen juorukaman, eli keltaisen lehdistön jätän ilomielin pois repertuaaristani. Minua ei kiinnosta juorut.
Enkä jaksa keskittyä mainontaan...

Uudessa Kodin kuvalehdessä oli artikkeli mm. Miten kasvattaa lapsi? Siinä lääketieteen tohtori ja lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kehottaa vanhempia päästämään pojat riehumaan. "Kasvatuksen pitää antaa onnistumisen elämyksiä niin pojille kuin tytöille" Hän haluaa että kasvatus kunnioittaisi poikien oikeutta kilpailuihin ja nahisteluihin. Hän puhuu paljon ns: "poikakoodista, poikien omista jutuista, ja poikien maailman säännöistä".
Kun Sinkkonen itse oli lapsi, "oli siihen aikaan poikakoodina, ettei pojilla saanut olla vaatteissaan mitään punaista."

(Hyvä että Jakella, -ja Miihkalilla- ei ole tuota koodia! =D Oisi jäännyt Vash-pukukin tekemättä! )

Sinkkonen on perehtynyt poika-asiaan paljon. Kirjoittanut vuosien mittaan useita kirjoja, mm Pienistä pojista kunnon miehiä ja Elämäni poikana. Viimemainittu sisältää lasten käytöshäiriöasiaa, narsismia ja jopa psykopatioita. Tuntuu tietävän tosiaan poikana olosta tämä mies.

Mutta tytöt jäävät tässä kirjoituksessa taka-alalle.
Kuka pitää tyttöjen puolta? Kuka sanoo sen ensiksi, että: "Tytöt ovat tyttöjä!"
Onhan kautta aikain poikien selitys teoilleen,
(ja toisaalta miesten selitys poikien teoille) ollut : "Pojat ovat poikia!"

Sinkkosen mukaan "testosteroni on syypää kaikkeen"! Jo kohdussa, kuudennella raskausviikolla, kun sikiöstä alkaa muotoutua poika...
-"Alkusysäys on saatu. Meistä alkaa kehittyä miehiä. Isoja, lihaksikkaita ja liikunnallisia, kielellisesti kömpelöitä putkiaivoja." myöntääpi Sinkkonen. =)
(Ei silti, tiedän miehiä, jotka todellakaan eivät ole tämän kuvauksen mukaisia!)
Sinkkonen sanoo, että vanhempien ei kannata olla huolissaan liikkuvasta ja eläväisestä pojasta. Pikemminkin levottomuutta herättää liikkumaton ja passiivinen, liian vähän nukkuva ja tietokoneellaan istuva lapsi...
-Aivan...

Hyvä lapsuus-seminaarissa luennoinut Sinkkonen on sanonut:
-"Lapsella on oikeus olla lapsi ja tarvita tukea. Vanhempien tehtävä on olla yhdessä lastensa kanssa ja hoitaa isän ja äidin tärkeä tehtävä", neuvoo lasten psykiatri. Lasten pitäisi saada olla kypsymättömiä ja lapsellisia. Jos lapsilta vaaditaan liikaa, niin he stressaantuvat ja kuormittuvat. Mielenterveyden oireet ovat silloin aivan luonnollinen reaktio".
-Tässä, on sitä asiaa, jota minä kannatan...
Liian moni joutuu jo lapsena elämään kuin aikuinen. Hänelle asetetaan liikaa vastuuta ja hänen oletetaan pärjäävän... Hän näkee ja kuulee aivan liian aikuismaisia asioita...
-Joskus jopa asioita, jotka eivät kuulu edes normaaliin aikuisen elämään... =(

Mutta palatakseni äskeiseen, tytöistä Sinkkonen sanoo Kodin kuvalehdessä:
-" Tytöt piirtävät substantiiveja- kukkasia, prinsessoja, keltaisia aurinkoja. Tytöllä kieli on läheisyyden luomisen väline, joskin he ovat myös taitavia piikittelijöitä. Naisista on kiva puhua muuten vaan, kierrellä ja kaarrella. Miehillä pitää olla jokin asia."

Aijaa... ;D
-Tuota perusajatusta muokkaamalla
naistenkin pitää saada siis olla naisellisia, pälpättäviä ja avuttomia,
ja miesten pitää saada olla raavaan miehekkään karvaisia alkumiehiä. "Me Tarzan, u Jane!" ;D


Lehdessä oli lisäksi mm. neljän naisen psykoanalyysikokemuksia. Luin moneen kertaan ja nyökyttelin itsekseni. Nämä neljä naista ovat todella vahvoja naisia. Vahvoja naisia maailma tarvitseekin =)
Yhteiskunta ei tue helpolla ihmisten pääsyä psykoterapiaan. Pitkien psykoterapiakausien rahoitusta halutaan vähentää. Yksi haastatelluista,toimittaja Tiina Kaarela, sanookin hyvin:
-" Psykoanalyysi on järjestäytyneen suoritusyhteiskunnan vihollinen: se ei tuota nöyristelijöitä vaan nautiskelijoita, jotka osaavat sanoa myös kiitos ei, nyt minua ei huvita, en halua tehdä ylitöitä."


"Kierrätystalossa" asuvasta Lontoolaispariskunnasta ja heidän kodistaan oli lehdessä herkullisia kuvia... He omaavat taidon muokata tavaroista jotain muuta, tai uudistaa vanhaa... Sillälailla, että esimerkiksi kalusto on sekaisin uutta ja vanhaa, ja kaikki on sulassa sovussa keskenään. He tekevät löytöjä kirpputoreilta yms...
-Minäkin olen tehnyt useita löytöjä roskalavoilta ja kierrätyskeskuksista... ;P

Lehdessä oli myös kilpailu, jossa "voi voittaa Unelmien olohuoneeseensa kaluston".. ;D
-"Onko olohuoneesi piristävän kaluston tarpeessa?" Heheee!
-"Lähetä kuva, ja kerro oma sisustuspulmasi".
Taidanpa osallistua. Kuvankin voisi lähettää...

Penkkaripuku ompi valmis!

Abi kokeilemassa takkia parvekkeella...

Koko eilisen, ja osan tätä päivää tappelin ompelukoneeni kanssa, joka teki froteeta, yritti heittää koko puolakotelon ulos sisuksistaan monta kertaa, pamahteli kuuluvasti kesken ompelun, jurisi ja kuumeni, katkoi neuloja ja heitteli neulanpätkiä päin näköä... AAAaargh!
Monta kertaa teki mieli heittää koko rakkine alas parvekkeelta!! ;D
Mutta mää tyydyin kiskomaan välillä töpselin seinästä ja annoin koneen,
(ja kuumien tunteideni) jäähtyä! ;P

-Ja taas kohta jatkamaan...

Se tuo Jaken penkkaripuku... kone ei suostu ompelemaan kohdista, joihin olen laittanut kovikekangasta... Eikä se kone suostu juur muutenkaan ompelemaan.
Oikuttelee pahemmin kuin kukaan tuntemani ihminen! ;D
Nyt on vihdoin melkein ompelut ommeltu, paitsi pari kohtaa pittee kiinnittää.
Tänään olen naputellut tytär seuranani- takkiin neppareita... joita sitten tulee yhteensä noin 50 kpl! ;D
Lauloimme Aki Sirkesalon musan tahtiin ja naputeltiin niin että jos alakerrassamme asuisi joku hän olisi hermostunut... Onneksi ihan keskellä päivää me naputeltiin ja hoilattiin...


Ja huom:
miulla ei sitten ollut minkäänlaisia kaavoja tuosta Vashin takista. Monenmoisista kuvista olen katsellut mallia ja sen mukaan väsännyt takkia... =D

Viellä pittee naputella kaulukseen neppareita ja ommella hihojen hihnat kiinni, nuo hauskat rähinäremmit kiinni, etunappilistan nepparien vastakappaleet takkiin, kiinnittää nepparien tamppien vastakappaleet halkioiden päälle ja isommat tampit kiinni nepparein keeppiin...
Oiskohan se sitten siinä... ;D Eih... olkatoppaukset viellä!!!
Kovikekangasta tuli keeppiin, etunappilistaan ja kaulukseen.
Ja niissä kohdin tuo ompelukone-parkani ihan savusi!!!! ;D

***********************************************************
Jatkettu iltapäivällä:
No niin! Valmista on! ;D


Ja huomenna hän pääsee sitten hihkumaan penkkariauton lavalle! Onneksi penkkaritakki on koko ajan mitoitettu ja mallailtu ja päälle kokeiltu paksun toppatakin päälle, joten lapseni ei pitäisi paleltua... =)

Vielä punainen pitkä olkalaukku olalle, jossa on 4 kiloa penkkarikarkkeja...
Kannattaa varmaan siskolle antaa jo aamulla valmiiksi kaksi taskullista karkkeja, ettei "meinaa jäädä" kuorma-autojen alle karkki-innoissaan, niinkuin yleensä penkkareissa...

New Vash the Stampede!

Mää oon hakannu vasaralla sormiin, (neppareita naputellessa) pistänny nuppineulalla kynnen alle, puhunnu nuppineuloja suussa ja ne on pistelly kieleeni, ;D manannu ärräpäitä, purkannu ja ommellu uudelleen ja taistellu ompelukoneen kans ja taas manannu MONESTI, ja väistelly koneen heittelemiä neulanpätkiä, mutta penkkaripuku on vihdoin valmis! =)
Huomenaamulla pitää tupeerata ja lakata Jaken hiukset pystyyn, kuin Vash-hahmolla on...;D

Nymmää huokasen joksikin aikaa ompelutöistä! Ainakin sellaisista, jossa tarvitaan tota kamalaa ompelukonetta!

PS: Abillani oli tänä iltana lukiolla Ruusukonva.

Sinne hän sentäs meni ihan oikeessa tummassa puvussa.

Elämänsä ensimmäisessä. ;D

Meillä kun ei edes noita rippijuttuja ole ollut, kun emme kirkkoon kuulu. =)

Jojo-ilmiötä kerrakseen!

Katselin YLE:n ykköseltä luontodokumenttia hylkeistä.
Naaraat imettävät poikasiaan, eli kuutteja noin nelisen viikkoa. Sinä aikana poikasen paino nousee runsasravinteisen ja rasvaisen maidon ansiosta kymmenisen kiloa viikossa.
Naaraan paino putoaa vastaavasti 20 kiloa viikossa. Yhteensä siis 80 kiloa neljässä viikossa!

Naaraat saavat elämänsä aikana suurinpiirtein 20 poikasta. Ne lihovat jälleen kantoaikanaan tuon vararavinnon verran. Yhteensä yksi naaras pudottaa painoaan elinaikanaan noin 1600 kiloa!

Voittaa meidät naiset jo enemmän kuin hylkeen mitalla!
Sanoisin, että valaan mitalla! :D

Kohta on ystävänpäivä!

Hobby Hall lähetti meilin,
jossa oli mukavia ystävänpäivälahjoja;
-timanttisydänriipusta,
-pörrötossut,
-pop-cornikone,
mutta paras kaikista
oli kauratyyny niska- ja hartiaseudulle...

-Ja se on helppo tehdä itsekin!
Olen tuollaisia tehnyt tutuille ja sukulaisille...

Leikataan vain tukevasta pellava, tai puuvillakankaasta
vaikkapa 26cm x 60cm pitkä suorakaide, joka ommellaan "pötköksi",
joka on suljettu toisesta päästään. Käännetään oikein päin.
Avonaisesta päästä se täytetään puhtailla (luomu) kauroilla,
ei aivan täyteen, että voit ommella pussin suun kiinni.

Se "pötkö", eli meidän nimittämä "Kaurakissa"
kuumennetaan mikrouunissa 4-5 minuuttia,
tai sähköuunissa: ensin 150 asteen lämpö uuniin,
lämpö pois päältä
ja kaurakissa uuniin 15 minuutiksi.
Kissa laitetaan kipeän paikan päälle.
Kuumat kaurat ja niistä nousevat höyryt vaikuttavat tervehdyttävästi.
Jos hartiat, niska tai selkä ovat jäykät ja kippeinä niin suosittelen!
Sydämellisesti!

Sitä voi käyttää myös vaikkapa
urheilu ja nyrjähdysvammoissa pakastettuna.
Onkin kätevää tehdä yhteen perheeseen ainakin kaksi Kaurakissaa,
-toista voi pitää muovipussissa pakastimessa
ja toista kaapissa, josta sen voi laittaa helposti mikrouuniin,
kun tarvitaan lämmintä apua...




Kaurakissan voit lämmittää noin 100 kertaa mikrouunissa,
jonka jälkeen kannattaa jo tehdä uusi kissa... ;D

-Jopa synnytyssairaaloissa on kaurakissaa käytetty kivunlievittäjänä.
-Rintatulehduksiin voi käyttää kaurakissaa...
-Vauvan vatsavaivoissa kaurakissan voi lämmittää ja laittaa pikkuvaatteissa olevan
lapsen vatsan päälle hetkeksi.
(Kannattaa tehdä siis pienempikin kissa, pikkukäyttäjiä varten!)
Sitä pikku-kaurakissaa voit myös kokeilla silmähauteena kylmänä:
eli laita kaurakisu pakastimeen muovipussissa,
ota pussi pois ja laita silmien päälle... kuin kurkkupalat konsanaan! =)
-Migreeniinkin tehoaa kaurakissa kylmänä.
-Nivelvaivoihin voit kokeilla kaurakissaa..

-Ja tietsikan kipeyttämiin hartioihin kuuma-kissa...
Kahvitauolla kuuma kaurakissa hartioille... siitä tulee kahvihuoneen
suosikki-kissa! Kaikki tahtoo...
Ihan huoneenlämpöisenä voit käyttää pienehköä kaurakissaa vaikkapa
tietsikalla istuessasi kyynerpään tai ranteen alla... =D

---> MYÖS vuoteenlämmittimeksi kaurakissa sopii HYVIN!
Se ei hajoa, eikä hermostu, vaikka putoaisi sängystä.

Kylläpäs olenkin tuon kauran puolestapuhuja nykyään!! =DDD

-Mutta mikäs sen ystävällisempää ystävänpäivänä,
kuin antaa jotain hyväätekevää ystävälle! <3

Jo kahdesta kilosta kauroja,
ja puolesta metristä kangasta,
teet monta kaurakissaa.

Eikä hinta päätä huimaa...
(Kaikilla on kotonaankin jonkinlaista, suorastaan ylimääräistä
puuvilla- tai pellavakangasta, esim: vanha mutta ehjä pöytäliina,
jonka voi käyttää näin yleishyödylliseen tarkoitukseen.) ;D

Ja eikun kauroja ostelemaan! ;D

Kahvihammas ja muita juttuja

Aamulla oli pakkasta -18.6 ja vahdin kuin haukkanaaras, että poikaset laittoivat kerroksittain vaatetta päälleen. Kyllä nää itsekin toki osaavat ja älyävät, mutta se jokin meinaa unohtua, esimerkiksi kaulaliina on nyt ihan A j O tuolla viimassa ja pakkasessa. Villasukat on laitettava jalkaan ehdottomasti, sellaaset Mamin kutomat ja kädetkään eivät saa paleltua.
-Miksi turhaan palella, kun kerran on vaatetta, jota päälleen voi laittaa!!?
Ja onneksi tosiaan tässä koulussa ei nälvitä pukeutumisesta!!
Tosin kyllä nää mun jälkikasvuni pukeutumiskilpailussa pärjäävät ihan hyvin! Ehkä näillä on hiukan vanhempaa mallia nuo vaatteet, kun kirpparilta niitä ostan, mutta ihan hyviä ja kenties jopa viime kauden mallia kuitenkii ovat. =))) Ei vaineskaan. Ei muoti ole meillä tärkeä asia. Vaan vaatteen materiaali, käytännöllisyys, värikin...
Mutta muodin perässä ei tosiaan juosta.
Nunnukalle nyt tulee tehtyä jotenkin enempi noita kirpparilöytöjä, niinkus viimeksikin löysin leveähihaisen (trumpettihiha?) vaaleanbeigen puseron, johon Nunnukka ihan rakastui. Se on sitten lämpöisempiä ilmoja ja erikoistilanteita varten. Pojille löytää kanssa esimerkiksi puseroita ja neuleita, mutta housut on hankalampaa ostella, kun joissakin käytetyissä ei ole enää koko-lappujakaan tallella...

Ois muutes pitänny kirjoittaa tuonne omituisten tapojen meemiin, että miun iho on niin herkkä, että puseroiden ja alkkareiden yms ihoa vasten olevian vaatteiden laput on pakko leikata pois. Koska ne raapivat aivan vietävästi!!! Ja Nunnukalla näkyy olevan sama vika ku Rahikaisessa. Samoin Mami leikkaa kaikki laput pois, koska ne kutittavat ja raapivat. Ja sitten siinä raapii itse ihonsa verille, kun yritää rapsuttaa sen kovareunaisen lapun aiheuttamaan kiusaa.
-Vaatetehtailijat saisivat keksiä ihoystävällisempiä lappuja tekstiileihin! =))

Nyt mun hampaankolo on vähän kippee... Oisko vasta nyt lähteneet viimeiset puudutusaineet verenkierron mukana pois siltä alueelta? Leuankohtaa, johon puudutepiikki laitettiin, kihelmöi jännästi...

Mää en oo muistanu tänään juoda lainkaan kahvia...??????
Taitaa siis olla niin, että SE poistettu hammas oli se mun kahvihampaani??????
Tosin miun virtuaalitsemppaajani eilen epäili, ettei se ainakaan kahvihammas ollut, mutta kun oikkee fundeeraa, niin eihän mua kahvituta olleskaan!?? =O Kääks!

Olen juonut soijamaitoo ja teetä. Söin ruuakseni munakokkelia. Toisella suupielellä =)
Puolella suulla! =) Ja banaanin. Nyt pittee alkaa säännöstelemään tätä kauheaa syöminkiä, tai joutuu kävelemään kaupalle pakkasessa hakemaan lisää banaania ja soija- tai kaurajuomaa...
Ja muille maitoo... Muuta löytyykin kotoa.
Tekisi mieli leipoa korvapuusteja, mutta pelkään että houkutus on liian suuri ja alan pupeltamaan niitä itse!!!???? ;D

-On se kyllä kirous, kun osaa leipoo niin herkullisia korvapuustei,
ettei voi itekkään pitää niistä näppejään erossa!! Köh köh! ;D

Nyt olen kahtonut kuusi jaksoa Lostia.
-Vasta eilen aloin tuijottamaan sitä päänäyttelijää ja havaitsin, että kaveri on sama, kuin aikoinaan nelosen Viiden juttu- sarjan sisarusparven vanhin veli oli... ja hänhän ON sama mies: Matthew Fox.
-On se asia varmaan jo monessa paikassa kerrottu, mutta enpäs ole huomannut. Itse piti mennä tekemään havainto. Viisi jaksoa olin jo katsellut ja miettinyt että ketä tuo muistuttaa, tuo hymy ja pään kallistukset ja hyvät hampaat...
Muuten: Kun etsin tuota Foxin kuvaa, huomasin,
että jopa suomalaiset sivut Lost-faneille ja pohdiskelijoille on avattu. Ne sopivat niin jaksoja nähneille kuin näkemättömillekin...

Minä muuten katselen aika paljon ihmisten hampaita.
Joistakin ihmisistä muistankin parhaiten juur hampaat... =) Esimerkiksi Matti Vanhasesta tulee ekaksi mieleen ne hyvin harvat kuvat hymyilevästä miehestä, jolla on todella hyvät hampaat! ;D
Ja oikeesti ajattelen hampaita muulloinkin kuin nyt, kun yksi omani on viety poies.
-Eikä hammaskeijukaan edes tuonnu mitään tyynyni alle! :D

Tämän päivän hajatelma:
"Ole ystävällinen eläimille.
Halaa jääkiekkoilijoita!"

PS: Ihme on tapahtunut: Isännöitsijä soitti ja sanoi että "huoltomiehet tulevat huomenna klo 9 alkaen purkamaan keittiön kaapit pois."
En voinut olla kysymättä että "kauankos me sit ollaan ilman kaappeja?" =)
"Ne rakentavat samantien siihen uudet!" lupasi isännöitsijä.
Hmmm... Jaahas. On kai se tyhjennettävä kaapisto sitten valmiiksi.

JOS he nyt sitten saapuvat ja sellai suur ihme tapahtuis, että kaapit kuntoonkin saisivat... Mitäs mää huomenna sit tekisinkään... Lähtiskö Mamille...? En halua katsella niitä heppuja olleskaan.

Omituisuuksien meemi

Blogeissa kiertää bloggaajan omituisia tapoja paljastava meemi =)
Minut haastoi Jaana! Kiitos meemistä!
Minulla on kyllä niin PALJON omituisuuksia, että eh...
Mutta jos laitan ihan semmosia tavanomaisia ja sutkoht ymmärrettäviä
"omituisuuksia" tähän? =)

1. En osaa kantaa olkalaukkuani kuin oikealla olkapäällä.
Vasemmalta olkapäältä laukku kertakaikkiaan putoaa
ja tuntuu luonnottomalta kantaa. (Omaanko siis vinon selän?)

2. Tykkään kylmästä maksalaatikosta. Saarioisten maksalaatikosta. =)
(Tämä oli himoruokaani odotusaikoina!)

3. Kun pesen hampaitani, pesen aina myös kieleni... ;D

4. En tykkää käyttää kokonaisia pippureita ruuissa...
(Maistuvat suussa polttavilta, mieluummin käytän pippurimyllyä...)

5. Tykkään autolla ajosta pimeässä...
(Varsinkin kaupungissa on kiva ajella yöllä, kun on hiljaista...
ois vaan viel sellai auto! ;D )

Oishan noita, mutta taitavat muut olla niin omituisia tapoja, että huh...
Mää puolestani haastan omituisista tavoistaan kertomaan
Lissun, Winnien, Satun,ja Sun äitis ;D
Lisään viellä yhden: Ronjulin.



.

Kolmen voima

Ihana katsella, kun kaikki kolme mussukkaani menevät kouluun.
He tarpovat rivakasti yhtämatkaa tiiviissä rykelmässä, kuin heillä olisi yhdessä jonkinlainen Kolmen Voima.
Vaikka he nahistelevatkin välillä ja kiukuttelevat, niin yhteishenki on kuitenkin hyvä. Kaikki ovat valmiit puolustamaan toisiaan tarpeen niin vaatiessa. Ja auttavat toisiaan läksyissä, atk:ssa, kotihommissa, pulmissa,...
Pojat varsinkin muodostavat tosi tiiviin kaksikon, joka ei juuri mene edes kauppaan ilman toista puoliskoa. Nunnukka on hiukan jäänyt vähemmälle kaksikon tiiviydestä, mutta kolmen voimaan hänkin kelpaa.
Näin aamuisinkin joissakin perheissä varmaan lapset lähtisivät eri aikaan ja yksinään tai kaverien kanssa kouluun, mutta nämä odottavat toisiaan. Sitä kolmattakin odotetaan ja sitten ripeästi kouluun.
Usein kipitän katsomaan ikkunasta, kun he menevät. Ikäänkuin siitä saisin jotain turvallisuuden tunnetta, kun näen heidät. Että kaikki kolme ovat koossa. Että kaikki on hyvin.

Onneksi he ovat jo noin isoja...

Jouluaattoaamu

.

Kauppamatkalla kurkkasin Tarjoustalon pihattoon, josta parina vuonna olemme ostaneet tanskalaisen pehmytneulaksisen ja ihanan kuusen, että onko siellä yhtään karsittuja oksia maassa. Ajattelin ottaa niitä ja tuoda kotiin kuusen tuoksua tuomaan. (Semmoosesta pehmytneulaskuusesta ei tule ikäviä punaisia kutiavia näppylöitäkään käsivarsiin, niinkuin AINA oikeasta kotokuusesta tuleepi...)
Mie hämmästyin suuresti, kun isossa kyltissä luki:

LOPUT KUUSET VAIN 1E

Ja niinpäs valikoin äkkiä yhden eheän ja symmetrisen paketin ja maksoin palelevalle naiselle 1 euron ja lähdin raahaamaan jäistä ja painavaa kuusta kohti Hanin autoa, jossa Nunnukka ja Hani odottelivat. Hani hyppäsi ulos autosta ja tokaisi:
-"Sä tosiaan ansaitset selkääsi!"
Muistaen siis miun lupauksen, että jos puhunkin kuusesta, saa mulle antaa piiskaa!!!
Mutta Hanikin naureskeli, kun kerroin, että kuusi maksoi vain EURON!
Wau! Survoimme kuusen takapenkille ja mä jouduin sitten istumaan jäisen kuusen kanssa, ja Nunnukka pääsi eteen mun paikalleni...

Kotona kuusta sulateltiin kylppärissä ja nyt se seisoo paikoillaan, Nunnukan koristamana tuolla "turhassa tilassa".

Nunnukka meni sitten tapansa mukaan koristellun kuusen alle maate selälleen, ja katseli onnellisena kuusta alhaaltapäin, niin kuin hällä on aina ollut tapana.
- "No NYT tuntuu joululta!" tyttö tokaisi.

Miun veli toi toissapäivänä ison kuorman hedelmiä, makeisia, kahvia, Mamin leipomia kakkuja ja kotijuuston, herkkukurkkuja... Ne olivat kaikki miun porukat lähettäneet jotakin... VAIKKEI mittään saanu olla...

Mie laitoin sitten heillepäin kuorman suklaata ja keksiä ja veli vie sen tänään, aattona, mennessään viettämään joulua Maman luo. Sisko avokkeineen ja Mamin Hanikin ovat siellä.
Ei tarvii Maman olla yksinään...

Kinkku tuoksuu ja kuusi tuoksuu...
Kai se nyt on sitten joulu.
Maassa on hanki ja ihmisillä on hyvä tahto. =)

Kuin tohtori Zivagon leffasta

Voi herttileijaa, miten tuli eilen lunta aivan mahdottomasti!!! =D
Varmaan koko yön ovat jossakin päin kaupunkia auranneet lumia pois...
Ja huoltomiehet kerrankin ovat oikeasti ansaitsemassa palkkaansa
lumia putsatessaan talojen pihoilta.

Rumasta kaupungista tuli kaunis ja valoisa yhdessä ainokaisessa päivässä
ja joulukuu saattoi alkaa sadunomaisen lumiverhoilun peitossa =)
Maisemat ovat kuin Tohtori Zivagon leffasta suoraan...
Mielessäni hyräilenkin Laran-teemaa ja hymyilen katsellessani ulos...

Tohtori Zivago-leffan kuvia etsiessäni löysin linkin
"Kymmenestä maailman suosituimmasta romanttisesta leffasta"
mutta miun laskupään mukaan siinä on vain 9 leffaa, ja kahdeksan niistä olen nähnyt...
Ja seitsemästä niistä pidin... =)

-----------------------------------------------

Ihana, kun täällä sentäs on noita puita, joihin lumi kauniisti jää paksuna pumpulimaisena kerroksena...
Ei silti. Se sama kaunis lumi on myös painavaa, ja pitkin maata, varsinkin täällä e-Suomessa, ovat puut lumen painosta kaatuilleet sähköjohtojenkin päälle ja monilta on sähköt poikki... :C

Joulu...
On se ihanaa.
Tykkään laittaa esille punaista ja kullanvärisiä jouluisia koristeitani, ison vanhan posliinijoulunallepurkin, johon voisi laittaa pipareita tms. Mutta todellisuudessa se on vain koristeena katselemassa jo ties monettako joulua pöydän päällä. Peltiset, oikeat piparipurnukat ovat jo esillä, odottelemassa sisuksiinsa täydennystä =)
---------------------------------------------------

Sain eilen tehtyä loppuun miun joulukorttitekeleet. Jokaista korttia väsätessäni ajattelen, kelle se tulee. Jolloin kortti saa oman sielunsa samalla.
-Niin, että vaikka lahjoja en pystykkään ostelemaan, saavat miulta lämmöllä tehdyn joulukortin.

Toki tykkäisin antaa lahjojakin... Tunnen mielihyvää siitä, että saan antaa jollekin jotakin...