Päivisin ihailemme pihan punarintojen ja mustarastaiden touhuja ja ne seurailevat, mitä ihmettä me täällä oikein puuhailemme. Pihaan pesiytyneen peukaloisenkin me hyvin kuulemme, mutta sitä on hankalampi nähdä, koska se on vikkelä ja maastovärinen ja piiloutumisen mestari, mutta sen mahdottoman kovaäänisen laulun kyllä kuulee. - Sitä ei voi olla kuulematta.
Miltei näihin
päiviin asti eräs talitintti nukkui yönsä alakerran erään ikkunan
reunalaudoituksen alle jääneessä kolossa, (ulkona siis) mutta se tuli rauhattomaksi
aamuisin ja herätti minut unesta puolen tunnin välein, (vaeltaessani
helteiden aikoihin viileään, eli alakerran sohvalle nukkumaan) joten
Hani tukki linnun yöpaikan aukon verkolla.
Nyt
tiainen varmaankin nukkuu jälleen ulkovessassa, josta sen viime syksynä
joskus aamuvarhain itse monesti herätin klikatessani valot päälle
puuceehen. Silloin jo huomasin linnun nukkuvan toisinaan mökin ikkunanpuitteissa ja toisinaan puuceehen rakennetussa oudossa
yläosan ulokkeessa.
Vähän
väliä lähisuolta kuuluu kurkiperheen huutoa, kesäaamuisin ajankohta oli neljän, viiden maissa. Nyt ne huutelevat päivisinkin ja käyvät jo ryhminä
ilmavirtojen mukana isoine poikasineen harjoittelemassa lentoratoja.
Jo todella syksyisesti pään yli lentää hanhilaumoja kovasti kaakattaen, eri kokoisina
parvina tai auroina, pitkin kesää on nähty mökkitaivaalla joutsenia, merimetsoja,
haikaroita, komeita kotkia, korppeja ja sulavia haukkoja...
Pääskyset
ja kottaraiset ovat nyt yhtäkkiä kadonneet jonnekin...
Kottaraiset kerääntyvät parviin ja niitä näkee jo sähkölangoillaja pelloilla ihanasti pärpättävinä ryhminä, mutta
pääskyset ovat varmaan salaa jo jatkaneet matkaansa tästä etelämmäksi.
Täällä
mökkipihassa ei ole valosaastetta ja siksi saammekin öisin ihailla
komeaa linnunrataa joka uskomattoman uhkean upeana kaartuu mökin katon ylle kuin
timanttisade. Muistan, miten lapsena näin lapsuuskodin pihassakin Linnunradan, ennen kuin valoisuus lisääntyi siellä(kin), mm lähitien valot.
Linnunradalta Lintukotoon
"Ennen
ajateltiin, että metsälinnun pitää olla metsässä. Linnun tulo pihaan
tulkittiin jonkinlaisen rajan rikkomiseksi, poikkeukseksi, joka toisi
pahaa.
Naakka oli
talon surma. Huuhkaja, jonka muuten uskottiin muuttuneen
vanhastapiiasta linnuksi, ennusti esimerkiksi kuolemaa, katoa tai sota-
ja nälkävuosia. Harakka taas oli itse pirun lintu.
Lähiluonto
antoi aikanaan ihmisille kaiken tarvittavan, joten uskomusmaailmakin
liittyi vahvasti luontoon. Pelot tulivat sen mukana. Pelätyt linnut ja
muutkin eläimet olivat jotain konkreettista, johon pelkonsa kohdistaa.
Kansanperinteessä pääskystä puhuttaessa viitataan usein nykyisin haarapääskynä tunnettuun lintuun.
Pääskyjen
talvehtimisesta ei oltu yksimielisiä. Niiden ja muidenkin lintujen
ajateltiin paikoin nimittäin lentävän talveksi pois pitkin tähtitaivaan
maitovanaa, galaksimme reunaa.
Tästä uskomuksesta Linnunrata on saanut
nimensä.
Suomensukuisilla
kansoilla on omissa kielissään vastaavia nimiä Linnunradalle.
Esimerkiksi Volgan suomensukuiset kansat kutsuivat Linnunrataa Villihanhen tieksi."
"Linnunrata
opasti linnut Lintukotoon pienikokoisten ihmisten luo. Lintukoto oli
siellä, missä taivas ja maa kohtaavat pyöreän maan äärimmäisellä
reunalla. Siellä oli aukko, josta muuttolinnut lensivät toiseen maahan
talveksi.
Lintukoto
tulkittiin joskus yltäkylläisyyden, joskus riutumisen maaksi. Linnut
nimittäin palasivat muutolta joskus hyvinvoivan pulskeina, joskus
laihtuneina sulat hapsottaen.
Syksyn
pimetessä tähtitaivas näkyi kirkkaana valoisan kesän jälkeen, eikä
valosaastetta vielä ollut. Linnunrata erottui taivaankaaresta nykyistä
paremmin.
Pääskyset
ja moni muu lintu tekee kovaa kyytiä lähtöä jo kohti omaa lintukotoaan.
Vastassa ei taida olla pieniä ihmisiä, mutta nimi Linnunrata on ja
pysyy elävänä näytteenä kansanperinteen voimasta."
Tekstilainaus: YLE
PS: - Virolaiset kutsuvat Linnunrataa nimellä Linnutee.