En ollutkaan ikinä ennen käynyt
tässä ystävällisessä ja välittömässä kaupungissa.
Eli oli se jo aikakin!
ensimmäisellä viikolla.
Yövyimme airbnb-asunnossa
joka oli viihtyisä ja kotoisa, mutta valitettavasti
Hanin suunnitelmissa oli kuvata talviralleja ja minä
keskityin tapaamaan pitkästä aikaa Nunnukka-tytärtäni.
Siskotyttö-patsas on samaisen
Taru Mäntysen teos jonka Oi neitoperho
tyttöpatsas koristaa nykyisen
kotikaupunkini Keravan keskustaa.
Reissun antina oli onnentunne sydänalassa nähtyäni taas ainoan
💗
Syötiin myös hyvin. Kahteen vuoteen ensimmäisen kerran uskaltauduimme Hanin kanssa syömään ravintoloissa ja saimme Nunnukankin seuraksemme. Ruokaa söimme toisessa ja jälkiruokaa toisessa paikassa...
ja meinasin jäätyä jääpuikoksi kovassa kuopiolaisessa
Kirkon lähellä sijaitsee linnamainen Kuopion museo.
Jugendtyylinen vanha osio 1900- luvun alusta hiveli sieluani.
- Mutta sen lisäosaksi ja liitteeksi kirjastoon tehty laatikkotalo oli kauhea!
Se ei sopinut lainkaan talon tunnelmaan!!!
Tässä vielä Kuopion museon uhkea vanha ovi.
Tämäkin oli persoonallinen rakennus:
"Kauppahallin purkamisesta keskusteltiin viimeksi 1960-luvulla.
Kauppahalli päätettiin kuitenkin kunnostaa 1970-luvun alussa.
Rakennuksen nykyinen väritys on peräisin tältä ajalta." /wikipedia
Kauppahallin eläinaiheisia stukko koristuksia...
Hauska!
itsetunto kohdillaan! =D
Puijon mäen komeita maisemia.
Kevätaurinko kiipeili talojen seinillä...
Tämän talon paikalla sijaitsi erään ihailemani
näytelmäkirjailijan synnyinkoti.
Maria Jotuni, 9.4.1880-30.9.1943
Olet varmasti nähnyt muutaman mustavalkoisen suomalaisen vanhan elokuvan tai teatteriesityksen jonka tarina on Maria Jotunin käsialaa.
Esimerkiksi:
PS:
Veljmiehelle voisivat kyllä
neuletaitoiset kutoa housut jalkaan, ettei
paljaalla pehvalla tuollailla talvipakkasilla
tarvitsisi viuhtoa... =D
