Hae tästä blogista

3.7.2019

Oi neitoperho







Olen tutustunut pikkuhiljaa uuteen aktiiviseen 
ja mukavaan asuinkaupunkiini. 
Olen ihastunut tähän tyttöpatsaaseen.
Se on Taru Mäntysen pronssipatsas, 
Oi neitoperho, josta Keravan paikkatieto kertoo näin:

"Oi neitoperho-veistos on toteutettu edesmenneen Keravan kauppalanjohtajan Unto Suomisen ja hänen vaimonsa testamenttilahjoituksella. Pariskunta testamenttasi omaisuutensa Keravan kaupungille sillä ehdolla, että varoilla pystytetään Keravalle nuorta tyttöä esittävä veistos heidän nuorena kuolleen tyttärensä muistoksi. Testamentin toiveen toteuttamiseksi järjestettiin kutsukilpailu, jonka voitti kuvanveistäjä Taru Mäntynen. Veistoshankkeen toimikunta valitsi teoksen sijoituspaikaksi entisen kauppalantalon puistikon.  

Oi neítoperho kuvaa nuorta tyttöä, joka koulutiellään innostuu kädelleen istahtavasta perhosesta niin, ettäkoulukirjat putoavat maahan. Kerava-seura kukittaa veistoksen vappuaattoisin ja julkistaa samalla vuoden Neiti kesäheinän." 









Tässä se neitoperho on istahtanut tytön mekolle, ei kädelle niin kuin esittelytekstissä lukee, mutta yhtäkaikki, siinä se neitoperho sitten on... Oi. :) 







...ja tytön koulukirjat putoavat... 










Nämä jasmikkeet ovat ihan puun kokoisia! Valtavia! Niiden kukkien tuoksu on niin vahva, että se houkutteli jo kaukaa minutkin tutkimaan, mikä ihmeen kukka tai puu täällä tuoksuu. Nyt niiden kukat alkavat olla jo miltei kukkineet. 




Jasmikepen... siis jasmikePUUN (hih) sisällä on ihanasti sinisen kyyhkysen pesä, mutta hys hys annetaan sen olla rauhassa. Olen käynyt pulua kyllä katsomassa hiljaa puun alla jo monta kertaa. 

Pesä on kyllä aika huteran näköinen... 
Toivottavasti täällä ei ala satamaan kaatamalla, 
tai pulun pesä tipahtelee risuina alas. 





Paikallisen kukkakaupan ihana somistus. 



Tätä vikuraista tietä pitkin pääsee 
juna-asemalle.  ;) 







Aseman lähellä on paikka jossa on useita 
istutuksia. Kerava-päivänä istutusten vierellä 
soitteli bändi sunnuntaina 16.6. 2019. 

Kerava täyttää 95 vuotta.
Keravan päivää vietetään yleensä viikkoa ennen juhannusta.
Keravan päivänä on aihetta juhlaan. Keravan päivänä esitellään Keravaa eri näkökulmista. Historia, nykyaika ja tulevaisuus ovat ohjelmassa edustettuina. 
Tarjolla on konsertteja, taidetta sekä järjestöjen esittäytymisiä. Tapahtuman pääjuhla on Aurinkomäellä. Pääjuhlassa julkistetaan mm. tähtilaatan saaja sekä vuoden keravalainen. 


Nyt istutusten vierellä solisee vesielementti. 
Kukkaistutuksina oli varsin etelänmaalaisia kukkia: salviaa, 
unikkoja, murattia ja sääkukkia... 

Kuin etelässä konsanaan... 





Myös kävelykatu on kuin etelästä. 
Ihanan paljon istumapaikkoja. 
Ilta-auringon aikaan siellä onkin 
mukavaa vaikka istahtaa jäätelölle. 

Myös terasseja, kahvioita ja 
torikojuja on paljon, niistä lisää 
joskus toiste... 

Vieläkin on vähän epätodellinen olo 
tästä äkkinäisestä asuinpaikan vaihdosta. 

Kerava on kyllä muuttunut hurjasti 
vielä parempaan suuntaan, kuin mitä 
se oli reilut yhdeksän vuotta sitten kun 
täällä viimeksi asuttiin. 

Tuntuu kuitenkin koko ajan siltä, kuin 
olisimme jossain ulkomailla, 
ja asuisimme hotellissa. =D 

Meidän hotellin alakerrasta ei ole kyllä vieläkään 
löytynyt  sitä aamupalahuonetta... =D 
Ihan itse pitää aamiaista vääntää... 

Miksi muuten ei sellaista ruokalaa voisi olla kerrostalojenkin 
alakerroissa? Varmasti moni tykkäisi ja kävisi siellä 
syömässä. 
















Ei kommentteja: