Nyt jos koskaan.
Tämä on se hetki....
Anna mennä.
6.4.2020
Hidasta nyt
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tänään minä hidastelin jo jotakuinkin normaaliin työrytmiin.
Tuntuu hyvältä :-)
Koronan tuomat uudet haasteet ovat tuntuneet välittömästi omassa työssä.
Pari viikkoa on ollut intohimoista ja vauhdikasta tekemisen meininkiä.
Palautumisen kannalta on mahtavaa, että nyt voi himmailla fiksuun tekemisen tahtiin ja saada kierrokset laskettua alas ennen uniaikaa :-)
Ookoo.
Lähetä kommentti