24.6.2019
Joko talviturkki on heitetty?
Labels:
keijukaiset,
Kesä,
Kesäkuu,
luonto parantaa,
minttusuklaakonvehti,
Slowlife,
uiminen
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


2 kommenttia:
Kehtaanko kertoa...minulla on vielä edellistalven turkkikin heittämättä..:)
No, edellisessä asuinpaikassa ei oikein ollut järviä, ja täällä uudessa asuinpaikassa emme ole vielä ehtineet etsiä uinmarantaa... joten en miekään ole uinut moneen vuoteen. =)
Rakastaisin kyllä uimista, mutta uimapaikka pitäisi olla sellainen intiimi...
Vaikka mökki...
Lähetä kommentti