Nämä piilottelivat ja odottelivat esiinpääsyä
blogisivuilla, joten päästän ne vielä esiin,
vaikka ne oikeasti pihan kukkapenkistä
ovatkin jo tähän aikaan kadonneet...
2.10.2014
Ruiskaunokkeja
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Sininen ruiskaunokki on aina ollut lempikukkani :)
Ruiskaunokeissa on jotain niin suomalaista. Niityillä näkyy vielä yksittäisiä, luonnonvaraisia, ruiskaunokkeja heilumassa kovassa syystuulessa. Kuvasi ovat kaunis muisto kesästä...:)
Ihankuin olisi keskikesä, tuli sellanen tunne näitä katsoessani!
❤
❤
Lähetä kommentti